E-text prepared by Tapio Riikonen
Historiallis-romantillinen kertoelma
Kaarle X ja Kaarle XI ajoilta
Kirj.
Suomensi Linnea
Tampereella,Emil Hagelbergin ja Kumpp. kirjapainossa,1891.
Ensimmäinen osa. 1658:
I. Eversti Kruse ja hänen holhokkinsa
II. Eversti Kruse tekee päätöksen. — Neuvottelu.
III. Seikkailu.
IV. Mikolaiovissa. — Kaksi vieraissakäyntiä.
V. "Jota rakastetaan, sitä kuritetaan." — Muukalainen.
VI. Eversti Kruse tulee liikutetuksi. — Isä ja poika. — Taistelu.
VII. Sandomirissa.
VIII. Kanssapuhe. — Vankeus.
IX. Kersantti pettää puolalaiset. — Göran Czarnecki käy
vankiensa luona.
X. Ehkäistyt tuumat.
XI. Sandomirin häviö.
XII. Sotamarski, — Taaskin Göran Czarnecki.
XIII. Lyhyt luku, jossa Czarny kertoo erään kertomuksen ja
sitten tulee muille ajatuksille.
XIV. Öinen kohtaus. — Walchovitz on sukkelampi kuin
Czarny luuleekaan.
XV: Sisarukset. — Ramoski tekee tyhjäksi Walchovitzin tuumat.
XVI. 25 päivä Maaliskuuta 1656. — Kaksintaistelu.
Toinen osa. 1677:
I. Lukija tutustuu kahteen uuteen henkilöön ja tapaa kaksi vanhaa.
II. Äiti. — Czarny tapaa taaskin vanhan tuttavan, ja riemastuu
tältä saamistaan tiedoista.
III. Kaarlo yhdestoista sotapäällikköineen Herrevadin luostarissa.
IV. Ramoski tuumailee seikkoja ja joutuu sentähden ahtaalle.
— Jesuiitta.
V. Berta.
VI. Torpassa. — Valmistuksia. — Pelastus.
VII. Onnettomuus tulee harvoin yksin. — Jatkoa kolmanteen lukuun.
VIII. Landskronan tappelu. — Tirupin kirkkotarhassa.
IX. Päätös.
1658.
Eversti Kruse ja hänen holhokkinsa.
Veikselin ja Vislokan yhtymäpaikoilla sijaitsee pieni Mielec'inkaupunki. Jo aikaisin aamulla 10 p. Maaliskuuta, vuonna 1656,huomattiin siellä erinomainen vilkkaus, jota ei koskaan ennen oltunähty täällä kaukaisessa kolkassa. Ruotsalaiset tulivat etelästä päin,menivät Vislokan yli ja sijoittivat leirinsä kaupunkiin sekä senympäristölle.
Oli ennenmainitun päivän ilta, laineet nousivat korkealle ja heittivätvalkoista vaahtoansa mataloille rannoille. Koko ruotsalainen armeijaoli jo tullut yli virran, ainoastaan yksi rykmentti seisoi vielätoisella rannalla. Sotamiehet olivat aseissa ja odottivat jokasilmänräpäys käskyä seurata pääjoukkoa.
Vähän matkaa itse rykmentistä seisoi kaksi upseria. Toinen heistä olilyhytläntä mies totisilla ja säännöllisillä kasvonpiirteillä. Päänsämuoto oli jalo, ja suurista, vaaleansinisistä silmistä säteilirohkeutta ja päättäväisyyttä, hänen suonikkaat jäsenensä osoittivatsekä voimaa että notkeutta. Tämä mies oli eversti Kustaa Kruse, oiva jaluotettava sotilas.
Toinen oli nuorukainen, milt'ei naisellisilla kasvonpiirteillä. Muttajos likemmin tarkasti hänen korkeaa rintaansa, huomasi heti, ettähänelläkin oli voimaa ja notkeutta. Silmänsä olivat vaaleansiniset jasuu, jota varjosi pienet viikset, osoitti alakuloisuutta, joka hyvinpaljon kaunisti häntä. Hänen nimensä oli Vilho Stjernfelt; 20 vuotiaanaoli hän ensi kerran taistellut Kaarlo X Kustaan lippujen alla ja jokakerran taistelussa osoittanut rohkeuttansa. Niinkuin kaikkiRuotsalaiset piti hänkin