Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Kertomus
Kirj.
Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1913.
Suoraan sanoen ei Pielisjärven takamailla Matkaselän salokylässä olevatalokas Heikki Sikanen tuntenut kirjasta iitäkään. Siitä huolimatta olihän voinut elää jo yli viisikymmenvuotiaaksi. Rippikoulu oli kyllävielä käymättä, mutta mitäpä siitä. Ilman senkin apua oli hän näetonnistunut saamaan itsellensä ainoan pojan Pekan, joka siis, kunäiti-vainajakin oli ollut ripillä käymätön, oli tavallaan neitseestäsyntynyt. Talonsa hän oli asunut kuten mies. Viljelykset olivatsemmoisessa kunnossa, että kontu elätti miehensä. Ja polvesta polveenolivat suvun miehet kulkeneet omassa nahassansa kuten aina tekeeväärentämätön ja oikea tavara.
Se isän entisyydestä. Sanottakoon vaan, että hän oli yksi niitä yhätipois häviäviä parhaita, jotka elävät omien käsiensä työstä ja jotkaeivät omia tapojansa, nimeänsä ja säätyänsä ujoile, eivätkä narreinaetsi itsellensä muijaa mesopotaamialaisen herrasväen, vaan oman"Kaanaan maansa" tyttäristä.
Entä hänen esikois- ja ainokaispoikansa Pekka? Luonnollisesti oli hänkaikessa isänsä oikea poika, jopa siihen määrin, että ei tuntenutainoatakaan kirjainta, ei ollut kirjaa käteensä ottanut ja olikuitenkin jo ehtinyt iässä kolmekymmenvuotiaaksi.
Eikä hän sitä surrut. Hänkin oli yksi niitä pohjaltansa parhaita, jotkapystyvät ymmärtämään, että jos ei maassa ole miehiä, jotka perustavatleipään eivätkä virkaan, niin nälkään kuolevat nekin, jotka sanallaruokkivat ja opettavat, että ei ihminen elä leivästä.
Ei hän siis ollut virkauralle yrittänytkään, vaan kasvatti maastaviljavuutta, ei itsestänsä virkamiessatoa. Mutta kun hän oli samallakokonaan laiminlyönyt sanan, oli hänen rippikoulunsa käymättä, eikä hänsiis lainkaan nykyisen papin ja ankarien kirkollisten olojen vallitessavoinut jatkaa sukua: hänellä ei ollut isyysoikeuksia. Ja niin uhkasiSikasen sukua sukupuutto-kuolema.
Se asia tiedettiin yleensä Pielisjärvellä. Ukko Sikanenkin oli näet jotavallaan leski, sillä hänen neitsyensä, Pekan äiti, Kaisa, oli kuollutkaksi vuotta sitten. Hyvänä hän oli sitä pitänyt ja kuoltua kaihonnut.Syyttä ei siis sanottu Pielisjärvellä siitä aviosta, että:
"Sikanen pitää Kaisaansa kuolemassakin parempana kuin monivastavihittyä!"
* * * * *
Ei niin, ettei Pekka tosin olisi yrittänyt suoriutuarippikouluvaikeuksistakin. Jopa kerran kaksikymmen-viisivuotiaana olihän näet tallustellut rippikoulu-aikana kirkonkylään iso eväskonttiselässä. Mutta siellä oli noussut tie pystyyn. Hiltusen leski, jonkasaadakseen hän oli rippikouluun lähtenyt, oli näet juuri samana päivänäajanut kirkolle panettamaan itseänsä kuuluutukseen Antti Könösenkanssa.
"No… Sittenpä tässä ei ole enää asiaa minkä vuoksi ruveta itseäänrippikoulussa vaivaamaan", oli Pekka sen kuultuansa arvellut. Ja niinoli hän luopunut koko yrityksestä, syönyt kirkonkylässä eväänsäloppuun, lyönyt korttia ja käynyt yöjalassa, kertaakaan avaamattakouluhuoneen ovea.
* * * * *
Mutta palaamme pääasiaan.
Aivan äskettäin oli kuollut Antti Saastamoinen ja sen lapsettomalleleskelle, Kaisalle, oli nyt muun ihanuutensa lisäksi melkoinenmyötäjäistalo. Ei siis ihme, jos koko Sikasen suku, niin isä-ukko kuinpoikakin, alkoivat silloin toinen toistensa ajatuksia tietämät