E-text prepared by Sirkku-Liisa Häyhä-Karmakainen and Tapio Riikonen
Kertomus sen seikkailurikkaasta elämästä Ringwaakin saloillaja kuinka se lopulta voitti heimonsa viholliset
Kirj.
Englanninkielestä suomentanut
Lyyli Vihervaara
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1920.
1. Hengen hinta. 2. Erämaan opetuksia. 3. Mustelmia ja raippoja. 4. Yksin maailmassa. 5. Puolison valinta ja voitto. 6. Polttava kannus ja sokaiseva kynsi. 7. Satimien sotkijat. 8. Muutamia lumen pikku asukkaita. 9. Sekarotuisten petkuttaminen.10. Mustan vesikon julkeus.11. Kuninkaallinen rosvo.12. Siivellisten hyökkäys.13. Keltainen jano.14. Metsän punainen vitsaus.15. Punaisen saksanhirven nenäkkyys.16. Vihollisen käsissä.17. Vieraan taivaan alla.18. Heleästi haukkuva koiraparvi.19. Voitto.
1. luku
Kaksi ääntä, pehmeä, kellonheleä haukunta ja äkäinen luskutus, kohosiyhdessä ilmaan huhtikuisen aamun koitteessa. Sointuva, säännötönpoljento, joka milloin paisui, milloin hiljeni, näytti olevansopusoinnussa maiseman miedon, haljakan värityksen kanssa, jonka yllälähenevän auringonnousun harmaat ja sinipunervat valot väikkyivät.Tasankomaalla, joka oli sekalaista metsäseutua, yksinäisine taloineen,näkyi siellä täällä muutamia valkoisia laikkoja, lumi kun sielläsäilyi syvissä kuopissa; mutta ylänköjen pitkällä ja leveällä eteläänviettävällä rinteellä jyhkeine metsineen, joita puoleksi sulaneet ahotsiellä täällä halkoivat, oli kaikkialla kevät pitemmälle joutunut.Koivikoissa ja poppelitiheiköissä sekä laidunkummuilla alkoi näkyä ohutvihreä verho. Ja jokaista vaahteraa peitti ruusunpunainen huntu, jokanäytti jäljittelevän aamun rusoa.
Niin soinnukkaat kuin koirien äänet olivatkin, oli niidenherttaisuudessa kuitenkin jotakin tuhoa ennustavaa — jonkinlaistauhmaavaa ja leppymätöntä iloa. Ensimmäisten äänten kohotessa usvaisiltaalangoilta vanha punainen kettu havahtui unestaan lyhyenvantterankatajapensaan alla päivänpaisteisen töyrään laella. Se oli paikallatäysin hereillä ja seisoi kuunnellen ääntä arvostelevasti. Sitten seastui jonkin askeleen alas alastonta töyrästä, jossa oli, vain parikolme pensasta ja vierinkiveä ja jonka turve jo vihannoi hietaisenmaaperän lämmöstä. Se pysähtyi pesän suuaukon lähelle, jota osittainpeittivät katajapensaan ikivihreät oksat. Seuraavassa hetkessäilmaantui toinen, vähän pienempi kettu sukeltaen pirteänä esiin pesästäja seisoi toisen vierellä tarkasti kuunnellen.
Läpitunkeva melu koveni, läheni, vaimeten silloin tällöin muutamiksihetkiksi, kun koirain seuraamat jäljet veivät sakean kuusi- jamäntymetsän läpi. Pian levisi levoton ilme vanhan ketun ovelille,harmaankeltaisille kasvoille, kun se käsitti, että kysymyksessä olevatjäljet olivat juuri ne, jotka hän itse vain kaksi tuntia aiemmin olitehnyt palatessaan naapuritalon kanaorren tarkastukselta. Se olinoudattanut monia varovaisuustoimenpiteitä kotiinpäin tullessaansotkien ja katkaisten jäljet useaan kertaan; mutta se tiesi, ettäne lopuksi, kaikista ovelista mutkitteluista huolimatta, voisivatjohtaa koirat tälle pienelle lämpöiselle pesälle mäenrinteellä,jossa hänen puolisonsa juuri eilen oli synnyttänyt viisi sokeata,avutonta, vikisevää pentua. Kun hoikka, punainen emo käsitti samantosiasian, paljastuivat sen torahampaat, sen hiljaa muristessa, jaastuen taaksepäin pesän suuta kohti se seisoi siinä hurjan uskaliaana,jokaisen karhua tai pantteria heikomman p