E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
H. G. Wells
Englannista suomensi V. Hämeen-Anttila
Joutoaikoina 2 ja 5.
Helsingissä,Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa,1907.
Varastettu basilli.
Tuntemattoman kämmekän kukkiminen.
Avu'n tähtitornissa.
Eläintentäyttäjän ennätyksiä.
Kameelikurkikauppaa.
Aarre metsässä.
Voimakoneitten Herra.
Æpyornis-saari.
Timantintekijä.
Perhonen — "Genus Novo."
"Tämä taasen", virkkoi bakteriologi, työntäen mikroskopin allelasilevyn, "on kuuluisan kolerabasillin valmiste —: kolerantarttuma-ainetta."
Kalpea mies tähysti mikroskopin putkeen. Hän ei nähtävästi olluttottunut sellaiseen, ja painoi vapaata silmäänsä hervottomallavalkealla kädellään. "Näen kovin vähän", hän sanoi.
"Kiertäkää tätä ruuvia", huomautti bakteriologi, "kenties ei näköpisteosu kohdalle. Silmät ovat niin erilaisia. Aivan pieni käännös vainpuoleen tai toiseen."
"Ahaa! nytpä näen", huudahti vieras. "Ei siinä sentään kovinkaan suurianähtäviä ole. Pieniä vaaleanpunaisia juovia ja rihmoja. Ja kuitenkinnuo pikku hiukkaset, nuo pelkät atomit, voisivat lisääntyälukemattomaksi paljoudeksi ja tuhota kaupungin! Ihmeellistä!"
Hän nousi seisaalleen, päästi lasilevyn mikroskopista ja piti sitäkädessään valoa vasten. "Tuskin näkyviä", hän sanoi, tarkastellenvalmistetta.
Hän epäröitsi. "Ovatko nämä — eläviä? Ovatko ne nyt vaarallisia?"
"Nuo ovat värjättyjä ja kuolleita", selitti bakteriologi. "Soisinpapuolestani että voisimme tappaa ja värjätä jok'ainoan kokoluomakunnasta."
"Tuskin huolisittekaan", hymähti kalpea mies, "pitää moisia olentojaelävinä ympärillänne — toimivassa tilassa?"
"Päinvastoin, meidän täytyy", vastasi bakteriologi. "Tässäesimerkiksi." — Hän astui lattian poikki ja otti sinetityn lasiputken."Tässä on eloa. Oikeita tauti-itiöitä viljeltyinä." Hän tavottelisanaa. "Pulloon säilytettyä koleraa, niin sanoakseni."
Huomaamaton tyydytyksen ilme vilahti hetkeksi kalpean miehen kasvoilla."Siinä on teillä kuolema hallussanne", hän sanoi, ahnaasti silmäillenpikku putkea. Bakteriologi tarkkasi vieraansa kasvonpiirteilläkuvastuvaa sairaalloista mielihyvää. Tämä mies, joka nyt ehtoopäivälläoli vanhan ystävän suosituskirjeellä päässyt hänen vieraakseen, herättihänessä mielenkiintoa heidän luonteittensa vastakkaisuuden vuoksi.Vieraan suora musta tukka ja syvälle painuneet harmaat silmät,kuihtunut muoto ja hermostunut käytös, oikullinen, mutta kiihkeäharrastus olivat hauskana vaihteluna bakteriologin tieteellisentyökumppanin tyynistä tuumailuista. Oli kenties luonnollista antaaasialle mitä tehokkain sävy, kuulijan ilmeisesti ollessa hyvin herkkäsen kuolettavaa puolta mietiskelemään.
Hän piteli putkea miettiväisenä. "Niin, tässä on rutto vangittuna.Säreppäs vain tällainen pikku putki vesijuomasäiliöön, sano näillepienille elämän hitusille, joita täytyy nähdäkseen värjätä javoimakkaimmalla mikroskopilla tutkia, ja joita ei voi haistaa eikämaistaa — sano niille: 'menkää, kasvakaa ja lisääntykää, ja täyttäkääsäiliöt', niin kuolema — salaperäinen, jäljille pääsemätön kuolema,pikainen ja kauhea, täynnä tuskaa ja nöyryytystä — pääsisi valloilleentässä kaupungissa ja etsiskelisi uhrejaan joka taholta. Se riistäisimissä miehen vaimoltaan, missä la