Marjapojat.
KirjoittanutTh. Hahnsson.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström 1894.
I.
Aurinko paistoi helteisesti aholle, jossa eräs kahdentoista-vuotiaspoika poimi marjoja tuohiseensa ja lauleli:
Kankaalle karjan,
Mättäälle marjan
Lamponen toi.
Hei heli hoi!
Metsässä toimin,
Marjoja poimin;
Luoja ne loi,
Köyhille soi,
Kypsimmät annan
Poijes, ja kannan,
Minnekkä vie
Suorana tie.
Joku rapsahdus kuului, ja poika huusi:
– Kuka siellä kuukuelee, kettuko vai jänis?
– Oohoh, eikö suutarin Sakki miestä metsän elävästä erota?
– Noh, kun olisikin ollut mies, mutta olipa pieni muona-Matin Jojuvain. Marjassako sinäkin olet?
– Marjassa niin. Mutta ne ovat niin hemmetin raakoja vielä, eikä niilleherroille pahuuksille raakilat kelpaa.
– Hyi, Joju, kuinka tuolla tavalla kiroilet!
– Mitä kiroilen? Enhän minä ole kironnut.
– Olet hyvinkin, ja vieläpä kaksi kertaa.
– Enhän minä ole pahan nimeä maininnut. En ole milloinkaan tuollaisiasanoja kiroukseksi kuullut sanottavan. Kylän miehet ja isäkin sanovatpaljon rumemmin, kun kiroilevat.
– Mutta kyllä se vain sitä on, ja se on paha tapa sinulla.Kansakoulussa sanoi opettaja, että kiroileminen on kova synti.
– Sanoi se niinkin, ettei saa siunata, mutta semmoinen puhe vastahullua on.
– Ymmärsit opettajan aivan väärin. Hän sanoi, ettei saa turhaan siunataja mainita Jumalan nimeä.
– Niin no, helkkarissa, enhän minä sitä "turhaan" sanaa kuullut, kunLiisan-Kallu neulalla selkääni pisti.
– Kuules, jos nyt lupaat olla kiroilematta, niin minä annan sinulletuokkosellisen marjoja.
– Sinäkö?
– Niin minä.
– Mitä hyötyä sinulla siitä on, etten minä kiroile enkä siunaa?
– Ei mitään, mutta soisin vain, että oppisit pois pahasta tavasta.
– Paha minä olen aina ollut. Äiti tuuppii ja sanoo, että olen paha, jaisä sanoo: "älä ole vallaton" ja kylän väki sanoo, vaikka muut ovatkuria tehneet: "sen on muona-Matin paha poika-veitikka tehnyt". Muttaminä siitä viisi välitän. Voi Jestas kun nuot mäkäräisetkin purevat niinonnettomasti.
– Tuollaisesta siunaamisesta opettaja kielsi, se on Jumalan nimenturhaan lausumista.
– Totta minun täytyy jotakin sanoa, kun mäkäräiset purevat. En minävain viitsi joka sanaani punnita. Mutta mihinkä sinä marjasi viet?
Sakki rallatteli:
Minnekä tie
Suorana vie.
– Kyllä se kaupunkiin täältä suoraan menee.
– Ei maar menekkään.
– Kuules, sinusta varmaan tulisi opettaja, kun saisit koulua käydä.
– Ei, pappi minusta tulisi.
– Olisi se sentään kurjaa, kun täytyisi käydä koulua.
– Oi, minäpä vasta iloinen olisin, jos saisin oikein suuressa koulussakäydä ja tulla papiksi.
– Olet sinä kumma sentään! Sitä minä en vain viitsisi, en, vaikkasanottaisiinkin hyväksi, kuten kaikki sinua kiittävät. Minä en enäänmenekkään kouluun syksyllä; annettakoon vain tukkapörröä, mutta kouluunen mene.
– Mennään vain yhdessä ja ollaan hyvät ystävät.
– En mene. Nyt lähden kotia. Tule sinäkin, mennään yhdessä kaupunkiin.Ensimmäisistä marjoista maksetaan siellä aina enemmän kuin maalla.
– En tule, minä tahdon viedä ensimmäiset marjan