E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kirj.
Suom. Kaapo Murros
Tampereella,Tampereen Työväen Sanomalehti O.Y.1911.
Egyptin orjuus.
Puoliympyrä Athenassa.
Alkibiades.
Sokrates.
Leontopolis.
Karitsa.
Petoeläin.
Luopio.
Attila.
Egyptin orjuus.
Vanha puunleikkaaja ja koristeseppä Amram asui joen rannallapalmun lehväin varjostamassa savimajassa. Siellä oli hänellävaimonsa ja kolme lastaan. Hän oli kasvoiltansa keltainen ja käyttipitkää partaa. Kun hän oli taitava ammatissaan, osasi veistääelehvantinluuta ja kovaa puuta, palveli hän Faraon talossa jatyöskenteli sentakia temppeleissäkin.
Nyt hän eräänä aamuna keskikesällä hiukkasta ennen auringon nousuakohosi vuoteestaan, keräsi työkalunsa reppuun ja läksi majasta.Kynnykselle hän pysähtyi äänettömänä rukoilemaan kääntyen itää kohti.Ja sillä tavalla hän vaelluksensa alotti kalastajapirttien välissäalati seuraten mustaa, halkeillutta jokitörmää, missä haikarat jakyyhkyset lepäilivät aamiaisensa jälestä.
Nepht kalastaja, naapuri, koki verkkojansa, lajitteli toutaimia,monneja ja muita kaloja veneen erisuuruisiin lokeroihin.
Amram tervehti ja halusi sanoa muutaman sanan ystävyyden merkiksi:
— Niili on lakannut nousemasta? hän sanoi.
— Lakannut kymmenennellä kyynärällä! Se merkitsee varmaa katoa!
— Tiedätkö, miksi se voi nousta vain viisitoista kyynärää, Nepht?
— Muutenhan me hukkuisimme, tietysti, vastasi kalastajayksinkertaisesti.
— Niin, kyllä niin, ja se ei saa tapahtua. Niilillä on siis herra,joka vallitsee veden korkeutta, ja hän, joka on mitannut tähtienholvikaarroksen ja laskenut maan perustukset, on luonut vedellekinpadon, ja tämä pato, jota me emme näe, on viisitoista kyynärää. Silläsiinä suuressa virrassa meidän isiemme maassa, Urin maassa Kaldeassa,nousi vesi viisitoista kyynärää, ei enemmän, ei vähemmän. — Niin,Nepht, sanonpa me, sillä sinä olet meidän kansaamme, vaikka puhuttoista kieltä ja vieraita jumalia palvelet. Hyvää huomenta toivotansinulle, sangen, sangen hyvää, Nepht!
Hän läksi edelleen häpeissään olevan kalastajan luota, ja painuiesikaupunkiin, missä alkoi porvarien Niilin tiileistä ja puustarakennettujen talojen sarja.
Kauppias ja vaihtaja Eleazar avasi juuri puodin akkunaa ja puotipoikakasteli katua puodin edustalla.
— Siunattua huomenta, Eleazar heimolaiseni, tervehti Amram.
— En voi sanoa, vastasi kauppamies kiukkuisesi. Niili on pysähtynytja alkaa laskea, se merkitsee huonoja aikoja.
— Huonoja aikoja seuraavat hyvät ajat, niin ymmärsi isämme Abraham;ja kun Josef Jaakobin poika ennusti ne seitsemän laihaa vuotta,neuvoi hän faraota kokoomaan aittoihin…
— Voi niin olla, mutta se on ollutta ja mennyttä!
— Niin, sinähän olet unohtanut lupauksenkin, Herran lupauksen
Abraham ystävälleen…
— Senkö siitä Kaanaan maasta? Sitähän olemme odotelleet neljäsataavuotta, ja sen sijaan on Abrahamin lapsista nyt tullut orjia…
— Abraham uskoi hyvässä ja pahassa, ilossa ja hädässä, ja se hänelleluettiin vanhurskaudeksi.
— Minä en usko vähääkään, keskeytti Eleazar. Kyllä, kyllä uskonkaiken käyvän takaperoiseksi ja että minä sa