Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Anatole France
Ranskankielestä suomentanut L. Onerva
Helsingissä,Kustannusliike Minerva Oy,1920.
Suomalainen Kirjapaino Oy, Hämeenlinna.
Siniparran seitsemän vaimoa
Suuren ja Pyhän Nikolauksen ihmetyö
Luotettavien todistuskappaletten mukaan
Siitä kuuluisasta henkilöstä, jota kansa tavallisesti nimittääSiniparraksi, on olemassa mitä erilaisimpia, eriskummallisimpia javalheellisimpia käsityskantoja. Vähimmin puolustettavissa lieneesentään se kanta, joka väittää, että tämä aatelismies olisi ollutolennoitu aurinko. Tätä mielipidettä kannatti lämpimästi noinneljäkymmentä vuotta sitten muuan vertailevan jumaluustieteen suunta.Se opetti, että Siniparran seitsemän vaimoa olivat aamuruskoja ja hänenmolemmat lankonsa ilta- ja aamuhämäriä vastaten tavallaan Dioskureja,jotka vapauttivat Theseuksen ryöstämän Helenan. Niille, jotkamahdollisesti olisivat taipuvaisia uskomaan tätä, on hyvä johdattaamieleen, että muuan oppinut kirjastonhoitaja Agenista, Jean-BaptistePérès, todisti v. 1817 erittäin uskottavasti, että Napoleoniakaan eiollut koskaan ollut ja että koko tarina tästä muka niin suurestasotapäälliköstä oli pelkkä aurinkomyytti. Mutta kaikkeinkekseliäimpienkin älyn leikittelyjen uhalla emme kernaasti voi epäillä,etteivätkö Siniparta ja Napoleon todella olisi kerran eläneet.
Erään toisen olettamuksen mukaan, joka ei ole sen paremmin perusteltu,olisi Siniparta sama henkilö kuin se marsalkka de Rais, joka oikeudentuomitsemana kärsi kuolemanrangaistuksen Nantesin sillalla 26 p:nälokak. v. 1440. Ryhtymättä tässä hra Salomon Reinachin kanssatutkistelemaan, oliko tuo samainen marsalkka tosiaankin tehnyt kaikkine rikokset, joihin hänet tuomittiin syypääksi, vai eivätkö kentieshänen rikkautensa, joita muuan ahne ruhtinas himoitsi, olleet osaltaanjouduttamassa hänen perikatoaan, on kuitenkin ilmeistä, ettei mikäänhänen elämänkulussaan muistuta Siniparran tarinaa, joten heitä ei siisvoi sekoittaa yhteen eikä tehdä heistä samaa henkilöä.
Charles Perrault, jolla on se ansio, että hän v. 1660 kirjoittiensimäisen elämäkerran tästä ritarista, joka oli siitä merkillinen,että hän oli ottanut itselleen seitsemän vaimoa, teki hänestätäydellisen konnan ja maailman julmimman ihmisen. Mutta olkoon meidänsallittu epäillä, ellei juuri hänen rehellisiä tarkoitusperiään, niinainakin hänen tiedonantojensa luotettavaisuutta. Hänellä on saattanutolla ennakkoluuloja kuvaamaansa henkilöä kohtaan. Hän ei olisiensimäinen historioitsija tai runoilija, jota on huvittanut tehdäkuvauksensa todellisuutta synkemmiksi. Jos olemme saaneet Tituksesta,mikäli tuntuu, sangen ihannoidun muotokuvan, niin näyttää Tacitussensijaan liiaksi mustanneen Tiberiusta. Macbeth, jonka taru jaShakespeare ovat kuormittaneet rikoksilla, oli todellisuudessaoikeamielinen ja viisas kuningas. Hän ei lainkaan murhannut kavalastivanhaa kuningas Duncania. Duncan kaatui jo aivan nuorella ijällääneräässä suuressa taistelussa ja hänet löydettiin seuraavana päivänäkuolleena eräästä paikasta, jota nimitettiin Asesepän Myymäläksi. Tämäkuningas oli saattanut hengiltä useita Gruchnon, Macbethin vaimonsukulaisia. Viimeksimainitun hallitsijan aikana tuli Skotlantivarakkaaksi ja onnelliseksi; hän edisti kauppaa ja häntä pidettiinporvarien suojelijana, kaupunkien todellisena kuninkaana. Klaanienaatelisto