Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Arvid Järnefelt
Kustannusosakeyhtiö Kirja, Tampere, 1917.
Johdatus
Suhteeni Jumalaan nuoruudessa
Suhteeni ihmisiin nuoruudessa
Molemmat suhteet muuttuvat
Uusi oppi
Rakkaus kansaan
Minä luon itsestäni kuvan, jommoisena tahdon olla uuden
ympäristön silmissä
Elämä siirtyy tulevaisuuteen
Humaltuminen muuttuu tarpeeksi
Kaksinaisuuden huipulla
Kotona
Päätökseni
»Kristuksen opin henki»
Uuden suhteen syntyminen
Rakkaus
Mistä syystä en ruvennut tuomariksi
Tasa-arvoisuus
Tulevaisuus
Usko
Johdatus.
Aivan kuin aamun valo valahtaa herätessä silmään, juuri niin kolmevuotta sitten [ensimäinen painos tätä kirjaa ilmestyi v. 1894. A. J.]täytti olemukseni suuri henkinen valo.
Tätä tapahtumaa sanonkin senvuoksi verrannollisesti heräämisekseni.
Ja niinkuin herätessä yö unohtuu ja mieli kokonaan kiintyy päivään,niin minäkin heti aloin tehdä ensimmäisiä tottumattomia liikkeitä uudenelämän valossa, enkä enää muistanut enkä ajatellut menneisyyttä.
Niin että vasta nyt, kun olen päättänyt kirjoittaa tästä heräämyksestä,minun täytyy lukijan vuoksi jälleen kääntyä entiseen elämään.
Ja etsiessäni sen johtavaa lankaa minä aluksi haparoin kuin hämärienunimuistojen seassa. Vaivalla näen siellä mitään järjestystä taiyhteyttä. Tuntuu kuin olisin kaiken aikaa ollut satunnaisten sokeittenvoimien heiteltävänä, jotka minuun tulivat ja minusta menivätriippumatta tahdostani.
Mutta kun sitten syvennyn tuohon elämään, alkaa minulle vähitellennäkyä sen ajatus. Useimmat niistä asioista ja tapauksista, joita,tarkemmin mennyttä elämääni ajattelematta, olin tottunut pitämään sentärkeimpinä asioina ja tapauksina, kadottavat nyt kaiken merkityksensä.Ja merkityksen saavat sitävastoin suhteet ja seikat, jotka hämärinämuistoina ovat enää vaivaloisesti pysyneet tietoisuudessa, joita minuntäytyy erikoisesti unohduksista elvyttää, mutta jotka elvyttyänsäkummallisesti kasvavat ja levittävät valoansa hämäryyteen.—Koulunkäyntini, ylioppilas-, kandidaatti- ja lainopillinen tutkinto,häät, ulkomaanmatka ja muut semmoiset tärkeydet, joista kuvailin kokoelämäni olevan muodostunut, himmenevät tuntumattomiksi; ja esilleastuvat vähäpätöiset lapsuuden rukoukset ja toiveet, kärsimykset jaajatukset, joiden luulin kuolevan kanssani ikuiseksi salaisuudeksi. Eiole ollut minun elämäni tarkoitus niiden levottomien, useinintohimoisten ja ristiriitaisten pyrintöjen toteutuminen, jotkatäyttivät tämän elämäni, nuoruudesta miehuuden ikään asti. Kaikki nuopyrkimykset ja tavoittelut eivät ole olemassa olleet toteutuakseen,vaan päinvastoin valmistaakseen ja kypsyttääkseen omaa vastakohtaansa,omaa täydellistä särkymistänsä,—ja heräämistäni siihen elämään, jotanyt elän.
Nukkuva luulee unennäköä elämäksi. Mutta herännyt tietää, että se vaanon jouduttanut heräämystä elämään.
* * * * *
Ei mikään kirjallinen tehtävä liene niin vaikea, kuin oikean, täysinrehellisen kuvan antaminen omasta itsestä. Ulkomuodon voi helpostioikein kuvata, sillä minulla voi olla selvä kuva siitä, miltä muidensilmään näytän. Voin asettua ikäänkuin ulkopuolelle itseäni, sinne,mistä muut minua katsovat, ja sitten vaan kirjoittaa, mitä näen. Tätenvoin nähdä myöskin kaikellaisia tapojani, jopa luonteenikinominaisuuksia—esimerkiksi, että olen epäluuloi