E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Historiallisia kertomuksia
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1919.
Vallanpitäjä
Poikki hakatut kädet
Nuijapäällikkö
Kesken aseiden melskeen
Kun kansa näytti itsensä
Veretön sotaretki
Sukuhaaransa viimeinen
Tilipäivän iltana
Jouluyönä
Viimeinen side
Hakkapeliitat
Kaupunkitulijainen
Pitkä suomalainen
Kerrankin oikea mies!
Sotilaan kunnia
Karoliinin korvapuusti
Neljäntoistasadan retki
Jouluyö Ukrainassa
Isästä poikaan
Viimeiseen mieheen
Häviön jälkeen
Veljekset
Poloinen papintytär
Viimeinen varustus
Revontulten alla
Kukin kohdaltansa
Viimeinen koetus
Kotiin!
Totinen fennofiili
Nyrkki
Syysiltana
Siteet katkeavat
Vallanpitäjä
Turun syysmarkkinat, jotka vanhastaan pidettiin Maariansyntymäpäivänä eli syyskuun kahdeksantena, muodostuivat vuonna 1596tavallista vilkkaammiksi ja väkirikkaammiksi. Pitempään kestäneetkauniit ilmat olivat houkutelleet kaupunkiin väkeä läheltä jakaukaa. Joki oli sulloutunut niin täyteen aluksia, että Katinhännänpoikaviikarit juosta vilistivät niitä myöten Samppalinnan altaAningaisten puolelle. Kauempana linnan alla liehuivat niiden uusiensota-alusten viirit, jotka marski muutama päivä sitten oli tuonutPikkalasta tänne. Siellä peilailivat Auran veteen vasta tervattujakylkiään amiraalilaivat "Suomen Jalopeura" ja "Suomen Joutsen",kaleerit "lohikäärme", "Merenneito" ja "Karhu". "Flemingin parkki","Innamaan haaksi", y.m. ja rannalla linnan ulkovarustusten edessätungeskeli niitä ihailemassa parvi joutilaampaa markkinarahvasta.
Vilkkain oli liike ja hyörinä kuitenkin ahtaalla kauppatorilla sekärannassa sillan kummallakin puolen. Harmaakuosisen talonpoikamerenkeskellä vilahteli siellä mustapukuisia pappeja, töyhtöpäähineisiävapaakartanoiden isäntiä sekä nahkahousuisia, ylimielisesti teiskuviasotilaita. Viimemainittuja olikin nykyään kaupungissa tavallistaenemmän, sillä marski oli koonnut heitä tänne kokonaista kolmejoukkokuntaa, jotka oli leiritetty kaupungin lähimpään ympäristöön.
Torin kulmassa, lähellä sillankorvaa, oli Sihveri Porsaanjalan leskenavara krouvitupa, jonka ovensaranat kitisivät yhtä menoa, alemmanmarkkinarahvaan suoltuessa sisään ja ulos. Siellä tyhjennettiinpienistä tinakulhoista viime vuosikymmeninä käytäntöön tulluttapaloviinaa, samalla kun kymmenissä katajahaarikoissa läikähtelivanha Turun olut. Huoneen täytti korvia huumaava äänten sorina.Tuolla juteltiin markkinakaupoista ja täällä kiisteltiin valtakunnanasioista: toiset, etupäässä vakaisemmat talonpojat, pitivät ääntäKaarlo-herttuan puolesta, samalla kun huovit ja löysäläisväkiesiintyivät tulipunaisina kuninkaan miehinä.
Mutta yhtäkkiä vaimentui rähinä ja kaikki kääntyivät kuulemaan erästähuovinpukuun puettua nuorta miestä, joka oli hypännyt lavitsalleseisomaan ja kilistäen kookasta rahakukkaroa huusi:
"Hei miehet, täss' on poika, joka kykenee tarjoamaan jokaiselle puolitusinaa viinaryyppyä ja pari haarikallista olutta päälle! Ei muutakuin ojentakaa astianne muorille täytettäviksi!"
Toiset tuijottivat häneen epäillen, toisten huutaessa:
"No tuo joltakin kuuluu!" — "Onpas siinä reilu poika!" — "Se miesei olekaan Kitulasta kotoisin!"
Huovi hyppäsi