MATKUSTUS ARGENTIINASSA JA URUGUAYSSA
Tietoja näiden La Platan tasavaltojen oloista
Kokoelleet
ARNO JA OSSI DONNER
Helsingissä 1891,
K. E. Holm'in kustannuksella.
La Plata valtioiden kartta.Esipuhe.
Sydänyön aikana Syyskuun 19 p:nä 1888 menimme Döbeln laivalle,alottaaksemme pitkää matkaamme Etelä-Amerikkaan ja Yhdysvaltoihin. Oliihana kuutamo-ilta. Helsinkimme näytti niin kauniilta, hiljaiselta jarauhalliselta, levollisesti uinaillen täysikuun valossa. — Tukholmanja Göteborgin kautta kävi matka. Viimeksi mainitussa paikassa menimmejotenkin vanhalle ja likaiselle Vilson-höyrylaivalle "Malmö" jajatkoimme sillä matkaamme ulos Pohjanmerelle. Kahden päivänmatkustuksen perästä saimme näkyviin Flamborough Head'in, Hull'inpohjoispuolella, ja pari tuntia sen jälkeen olimme Humber-joensuussa. Sitte purjehdittuamme vielä noin kolme tuntia pitkin rupaistaHumber-jokea, saavuimme Hull'in edustalle, laskimme ankkurin ja tulimmemaalle. Seuraavana aamuna, Syyskuun 28 p:nä, jätimme savuisen Hullin jasaapua hujahdimme 4 1/2 tunnissa Lontoosen. Kiidimme hurmaavaa vauhtia.Kaikkialla oli hirveästi savua, joka peitti kaikki etäämpänäolevat esineet ja supisti näköalan. Savua, savua, savua jokataholla! Lontoossa pysähdyimme muutamiksi päiviksi, kävimmemuseoissa, taulukallereissa y.m. joskus harrastuksesta, toisinaanvelvollisuuden tunteesta. Kuuluuhan asiaan suuressa kaupungissa katsoa"katsottavinta", ainakin sitä, millä on kaksi tahi kolme tähteäBaedekerissä. Eräänä päivänä, kun sumu verhosi Lontoota niin sakeana,että kaasun täytyi olla sytytettynä vielä puolenpäivänkin aikana,nousimme jälleen junaan, ja silloin mentiin huimaavaa vauhtia, silläkertaa länteen päin. Muutaman tuntisen rautatie-matkustuksen jälestä,jolla ajalla olimme menneet Severn'in pitkän ja pimeän tunnelin läpi,saavuimme Cardiff'iin, jossa astuimme ulos junasta. Cardiff onverrattomasti suurin hiilen ulosvientipaikka Englannissa ja siismyöskin koko maailmassa. Pitkissä riveissä oli siinä höyry- japurjelaivoja, kaikki lastaten "mustia timantteja". Höyryveturitliikkuivat ähkien edes ja takaisin rannoilla ja varvien välissä vetäenperässään hiilivaunujonoa, hinaajalaivat siirtelivät laivoja paikastatoiseen, ulos ja sisään; joka paikassa on eloa ja kuumeentapaistaliikettä. Siinä tapasimme laivamme, joka oli tuleva olemaan meidänkotinamme monena seuraavana kuukautena, joka oli vievä meidät toiseenmaanosaan, toiseen maahan, tuhannen penikulmaa täältä. Se olifregatti "Vanadis", Pietarsaaresta kotoisin, lastattuna ja valmiinaensimmäisellä sopivalla tuulella lähtemään pitkälle matkalleen mertenylitse. Eriskummallisilla tunteilla astuu laivaan, alkaakseen pitkäämatkaa. Eipä tiedä kuinka pitkä aika tulee kulumaan, ennenkuin taas saaastua maalle, vaan viikoiksi ja kuukausiksi saa varustautua olemaaneroitettuna kaiken muun maailman yhteydestä, paitsi itsensä ja niiden,jotka laivalla ovat. Mimmoiseksi saattanee matka tulla? Nopea jaonnellinen, vaiko myrskyinen ja vaikea? Vaan sitä ei nyt ole aikaamietiskellä. Hinaajalaiva on valjastettu ja vetää meitä vauhdilla ulosCardiff Bute Dock'ista ahtaan varvin portin läpi sataman suun edustalletuonne pimeään iltaan. Vähitellen katoavat kaupungista näkyvät valot,yksi ja toinen majakka vielä näkyy, mutta pian sammuvat nekin, jaraisun vihurin puhaltaessa laskemme Bristolin kanavaa Atlantille. —Atlantti! muutamia vuosia on vierinyt siitä, kun viimeksi näimme sinua.Ne eivät ole menneet meihin vaikuttamatta, mutta sin