Produced by Tapio Riikonen
I. Taalainmaassa. II. Pyhässä maassa.
Kirj.
Suomentanut Jalmari Jäntti
WSOY, Porvoo, 1902.
Johdanto
Ingmarinpojat
Edellinen osa
Koulumestarin luona
He näkivät taivaan avoinna
Ingmarilan Katri
Siionissa
Hurja ajo
Hellgum
Uusi suunta
Jälkimmäinen osa
L'Universin haaksirikko
Hellgumin kirje
Hirrenvetäjä
Ingmarilassa
Höökin Matti Erkinpoika
Huutokauppa
Gertrud
Ruustinna-vanhus
Lähtö
Edellinen osa
Pyhä kallio ja pyhä hauta
Boo Ingmar Maununpoika
Ristinkantaja
"Kullasta raketut muuri ja portit poltetusta lasista"
Jumalan pyhä kaupunki Jerusalem
Aamuruskon siivillä
Baram pasha
Palestiinan kukkia
Gehennassa
Paratiisin kaivo
Ingmar Ingmarinpoika
Jälkimmäinen osa
Babroo Svenintytär
Dervishi
Köyhyyden päivinä
Ingmarin taistelu
Öljymäellä
"Kerran toisemme kohdatahan"
Pyhiinvaellukselta palattua
Oli kesäaamu, ja nuori mies kulki auran jäljessä kesantoa kyntäen.Päivä paistaa helotti, ruohossa tuntui aamukaste, ja ilman raikkaus olisanoin kuvaamaton. Hevoset aamuaurinko teki raisuiksi, ja kuin leikitenne kiskoivat auraa. Niiden käynti oli paljon rivakampaa kuin muulloin,mies sai vähän väliä ottaa juoksuaskelen, ettei jäisi jälkeen.
Auran kääntämä maa loisti tuoreutta ja voimaa, ja kyntömiehen mielessäväikkyi ilo siitä, että pian tuohon pääsi ruista kylvämään. Hän huomasimiettivänsä näin: "Miksi minua toisinaan painavat niin raskaat huoletja elämä tuntuu vaikealta? Mitä muuta tarvitsee kuin auringonpaistettaja kaunista ilmaa ollakseen yhtä huoleton kuin Jumalan lapsettaivaassa?"
Se oli pitkä, leveä laakso, ja siinä oli sarakkeen muotoisina tilkkuinakeltaisia ja keltaisen vihreitä laihoja, niitettyjä apilapeltoja,kukkivia perunamaita ja pieniä, sinikukkaisia pellavasarkoja, joidenyllä leijaili suunnaton joukko valkoisia perhoja. Ja tämän kaiken sitoieheäksi kokonaisuudeksi laakson keskeltä kohoava jykevä, iäkäsmaalaistalo, jossa oli kihermä harmaita ulkosuojia ja niiden keskelläkookas, punaiseksi maalattu asuinrakennus. Sen päätyseinän suojassaseisoi pari korkeata, omin valloin kasvanutta päärynäpuuta, porttiavartioi kaksi nuorta koivua, suuria halkopinoja oli vihreälläpihamaalla ja tarhassa muhkeita olkiaumoja. Se näytti yhtä kauniiltasiinä tasaisten peltojen keskellä kuin iso purjelaiva, joka korkeinemastoineen ylenee aavan meren pinnasta.
"Ja kuinka hyvä onkaan sinun talosi!" jatkuivat kyntömiehen ajatukset."Siinä on monta vankkatekoista huonetta, on kaunis karja ja rivakoitahevosia, ja palvelusväki on uskollista kuin kulta. Ei kokokihlakunnassa ole sinua rikkaampaa, eikä sinulla koskaan oleköyhyydestä pelkoa.
"Mutta enhän minä köyhyyttä pelkääkään", hän jatkoi kuin omanajatuksensa vastaukseksi. "Eikä mieltäni painais