Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
F. W. Farrar
Suomentanut
Heikki Impivaara
PorvoossaWerner Söderström Osakeyhtiö,1922.
Esipuhe.
Seneca.
Epiktetos.
Marcus Aurelius.
Loppusana.
Olen koettanut seuraavilla sivuilla laatia helppotajuisen esityksenkolmen suuren pakanallisen filosoofin elämästä ja mielipiteistä, sikälikuin käytettävissäni oleva tila salli. Kirjan nimessä olen kutsunutheitä "Jumalaa etsiviksi", ja he ansaitsevat tosiaan tämän nimityksen,mikäli se voidaan antaa miehille, jotka uskomattoman vaikeissaolosuhteissa ja siveellisesti turmeltuneessa yhteiskunnassa antausivatmitä vakavimpiin tutkimuksiin etsien totuuksia sellaisia, jotkavoisivat tehdä heidän elämänsä "Herralle otolliseksi".
Jumalallinen lupaus "anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin telöydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan", ei ole sovellettavissayksinomaan kristikuntaan. Olisipa se tosiaan lemmetön ja ahdasmielinenmaailmanhistorian käsityskanta, joka pyytää kieltää tunnustuksensaniiltä siveellisiltä periaatteilta ja siltä siveelliseltä elämältä,jota näkymätönnä työskentelevä Jumalan henki synnytti monessapakanassa. Me tiedämme, että heidän joukossaan oli semmoisia, joidenhyveitten, huolimatta heidän hämärästä ja epätäydellisestä tiedostaan,pitäisi saada monikin kristitty häpeämään; meidän pitäisiteeskentelemättömän iloisina tunnustaa, että he "etsiessään Herraa, josehkä voisivat hapuilla hänen luokseen ja löytää hänet, tulivatkäsittämään, sen syvän ja ylhäisen totuuden, jonka jotkut heidän omatrunoilijansa ovat tulkinneet sanoen: 'me olemme myös hänen sukuansa'."
Epiktetos ja Marcus Aurelius eivät ainoastansa ole vanhanajanfilosoofeista selvänäköisimmät moralistit, vaan vieläpä, jos luemmepois Sokrateen, parhaat ja puhtaimmat luonteet, mitä vanhalta ajalta onolemassa. Monessa suhteessa on Seneca aivan arvoton asetettavaksiheidän rinnallensa, enkä olekaan koettanut kaunistella hänenhirvittäviä epäjohdonmukaisuuksiansa. Mutta virheistänsä huolimatta hänkuitenkin oli hyväsydäminen ja hyväätarkoittava ihminen, ja meidän onpakko niitä vastaan, jotka hillittömästi ja epäjalosti tuomitsevathänet, viitata Goethen rankaiseviin sanoihin:
Und steh' beschämt, wenn Du bekennen musst:
Ein guter Mensch in seinem dunkeln Drange
Ist sich des rechten Weges wohl bewusst.
Jos käytettävänäni olisi ollut enemmän tilaa, niin hänen kirjoitustensalähempi tarkastelu, joka sisältyi alkuperäiseen suunnitelmaani, olisikukaties voittanut hänelle lukijan arvonantoa enemmässä määrässä; muttaminä syvennyinkin hänen elämänsä yksityiskohtiin, siksi ettätarkoitukseni oli lisäksi osoittaa, minkälainen roomalaismaailmansiveellinen ja valtiollinen tila siihen aikaan oli ja minkälaistenvaikutelmain ilmapiirissä kristinuskon oli pakko työskennellä. Toisetkaksi elämäkertaa näyttänevät meille, kuinka, olkoon elämä milläkannalla tahansa, Jumalan armo on riittänyt antamaan ihmisille voimaamenestyksellä taistelemaan äärettömiä kiusauksia vastaan, — riittänyttekemään puhtaaksi ja hurskaaksi jokaisen, ken sellaiseksi pyrki, —riittänyt lainaamaan nöyryyttä ja kärsivällisyyttä ja lempeyttäitsevaltiaalle roomalaiselle keisarille ja vapautta ja tyytyväisyyttäja kuninkaallista ylevämielisyyttä vainotulle fryygialaiselle orjalle.
Toisinaan puhutaan ja kirjoitetaan kuin jos pakanallinen totuus j