Produced by Tapio Riikonen
Yksinäytöksinen selkkaus
Kirj.
U. W. Telén & C:o, Kuopio, 1905.
Senssuurin hyväksymä, 23 p:nä Toukokuuta 1905, Kuopiossa.
Tanu Sillanpää, maanviljelijä.Katri, hänen vaimonsa.Hilja, heidän tyttärensä.Helmi Kunnas, Hiljan koulutoveri.Koskinen, eläinlääkäri.Soinne, pianonvirittäjä.Arvo Ungermo, ylioppilas.Renki-Ville.Piika-Mari.
Sillanpään hyvänpuoleisesti kalustettu sali. Salissa on piano. Oviakolme: ulos, väenpuolelle ja Hiljan kamariin.
Hilja (sohvassa Helmiä hyväillen). Ettäs sinä sentään tulit! Sinähelmeni, päärlyni, kullannuppuni ja sokeritoppani! Nyt meidän tuleekäyttää aikamme niin herttasesti ja hauskasti kuin lehdon livertävätlintuset! Ja minä pidän sinut omanani koko, ihan koko kesän!
Helmi. Hyväksi aikaa jäänkin oikein mielelläni, mutta tuskin sentäänkoko kesäksi voin. Oi, miten viehättävää täällä on, niin tuoresta,tuoksuvaa ja viheriäistä! Ja sireenit juuri kukkaan puhkeamaisillaan!Tiedätkös, minun teki niin kovasti mieleni hypätä rattailta eilenasemalta tullessani ja taitella metsästä suuren kimpun kukkaanpuhkeavia sireenejä. Vihreä metsä tien varressa oli niin ihmeenviettelevä.
Hilja. Voimmehan mennä sinne tänään. Taittelemme sireenejä jaasetamme vesilaseihin joka ikkunalle ja pöydälle.
Helmi. Ja telmimme ja heiskaroimme metsässä kuin karitsat! Kyllä sinäolet onnellinen, kun kotisi on täällä maalla, luonnon helmassa!
Hilja. Olenhan minä … nyt kun sinä tulit…
Helmi (katsoo utelevasti). Miten sinä, pikku muruseni, sait täällätalvesi kulumaan?
Hilja. Kysys muuta! Olla ensin niin monta talvea ilosessakaupungissa, hyvien toverien seurassa — ja sitte hautautua tänne…
Helmi. Rauhallista täällä lienee elämä talvella?
Hilja. Olin aivan kuin elävältä haudattuna! Olisin tullut niinmielelläni kaupunkiin, mutta mitäs minä siellä enää … kouluaikani olijo lopussa. Ja isä-ukko, se aina jaarittelee siitä "maahengestään" —ikäänkuin minun pitäisi tuota päätä valmistautua jonkun maanmyyränkarjapiiaksi!
Helmi. Mutta entäpä, jos emännäksi…?
Hilja. Vai … sinä sokeritoppani! Kuka kunnon talonpoika minustahupakosta huolisi! En minä osaa kantaa suuria avainkimppuja, keittää japaistaa ja komennella suurta piikalaumaa…
Helmi. Etkö, nupukkani… Mutta, asiasta toiseen! Tottakai sinulla ontäällä hyviä ystäviä, seuraa, jonka kanssa joskus saat hupailla?
Hilja. Ettäpä jos olisi! En minä, hilsuseni, ole täällä oikeinharmoniseerannut. Pojat ja tytöt elävät täällä niin toisissa, omissamaailmoissaan ja minä … niin, minä olen heille melkein vennonvieras,istun ja huokailen yksikseni. Tiedätkös, Helmiseni, että minulla onollut täällä niin ikävä, niin ikävä väliin, että on tehnyt mielikeksimään jos mitä hullutuksia…
Helmi (hyväillen). Mitä sinä olet keksinyt?
Hilja. Jos mitä…! Tiedätkös, että minä olen ihan aikonut karatatäältä… Olisin varmaan livistänyt tieheni, jos olisin vähänkintietänyt minne mennä … ja miten saada isältä matkarahat…
Helmi. Oletpa sinä romantillinen!
Hilja. Ja k