E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Suomensi
Mandi Granfelt
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1911.
1. Hiljaisessa talossa. 2. Koulussa. 3. Vanhan opettajan viulu. 4. Kaukainen, kaunis, nimetön järvi. 5. Surutalo; mutta järvellä on nimi. 6. Rikon äiti. 7. Kallisarvoinen testamentti ja kallisarvoinen "Isä meidän". 8. Sils-järven rannalla. 9. Salaperäinen tapaus.10. Pitkä matka.11. Kuljetaan eteenpäin.13. Kaukaisen, kauniin järven rannalla.14. Uusia ystäviä eikä vanhojakaan unohdeta.15. Silvio toivoo oikein pontevasti.16. Neuvo, joka oli monelle iloksi.17. Vuorien poikki takaisin.18. Kaksi iloista matkamiestä.19. Pilviä kauniilla Gardajärvellä.20. Vihdoin kotona.21. Päivänpaistetta Gardajärvellä.
Hiljaisessa talossa.
Ylä-Engadinissa, Malojaan vievän tien varrella on yksinäinen, pieni,Sils-niminen kylä. Kun sen kohdalla poiketaan tieltä kedon poikkimennen, tullaan aivan vuorten juurelle pieneen paikkaan, jota sanotaanSils-Mariaksi. Hiukan erillään, keskellä ketoa, seisoi kaksi mökkiävastakkain. Kummassakin oli ikivanhat, puiset ovet ja hyvin pienetikkunat syvällä kiviseinissä. Toiseen niistä liittyi pienoinenkasvitarha, jossa kasvoi vihanneksia ja sitä paitsi neljä kukkivaapensastakin; mutta nämä näyttivät laihoilta ja hinteliltä samaten kuinmuutkin kasvit. Toiseen ei kuulunut muuta kuin sivuseinustalla pienikoppeli, josta kaksi kanaa asteli ulos ja sisään. Tämä mökki oli vielätuota toista melkoista pienempi ja sen puuovi vanhuuttaan aivanmustaksi painunut.
Jok'ainoa aamu aivan samaan aikaan astui tästä ovesta suuri mies, jonkaoli pakko kumartua päästäkseen ulos. Suurella miehellä oli kiiltävänmusta tukka, mustat silmät, ja heti hienopiirteisestä nenästä lähtienalkoi niin tuuhea, musta parta, ettei kasvoista paljon muuta näkynytkuin valkoiset hampaat, jotka parran seasta välkähtelivät, kun miesjoskus puhui; mutta hän puhui ani harvoin. Kaikki silseläiset tunsivathänet; kukaan ei kuitenkaan maininnut häntä nimeltä, vaan kaikkisanoivat häntä "Italialaiseksi". Hän läksi tavallisesti astumaan pitkinkaitaista polkua Silseä kohti ja sieltä sitten ylöspäin Malojaan.Malojassa tehtiin paljon maanteitä, ja siellä "Italialainenkin" olityössä. Mutta toisinaan hän ei lähtenytkään ylöspäin, vaan kääntyi St.Mauritzin kylpypaikkaan vievälle tielle. Siellä usein rakennettiintaloja, ja niin hänkin taas sai työtä. Hän viipyi siellä koko päivän japalasi mökillensä vasta illalla.
Kun mies aamuisin astui mökkinsä ovesta, seurasi häntä tavallisestipieni poika. Hänen mentyään asettui tämä kynnykselle seisomaan jaseurasi suurine, mustine silmineen isänsä kulkua; tai oikeastaan eikukaan voinut sanoa mitä hän siinä katseli. Nuo mustat silmät näyttivätkatsovan ohi kaiken sen, mikä oli nähtävissä, johonkin, mitä ei kukaanmuu voinut nähdä.
Monesti sunnuntai-iltapuolin tulivat molemmat mökistä ja läksivätyhdessä kulkemaan ylöspäin vievää tietä. Kun he noin astelivatrinnakkain, huomasi selvästi kuinka yhdennäköisiä he olivat; poika oliihan kuin isästä pienennetty. Mustaa partaa hänellä tietystikään eiollut, mutta sen sijaan pistivät näkyviin kapeat, kalpeat kasvot,kaunismuotoinen nenä ja niin surumielinen suu kuin ei se laisinkaanosaisi nauraa. Isästä sitä ei voinut parran takia erottaa.
Kun molemmat näin kulkivat rinnakkain, eivät he sanoneet toisilleensanaakaan. Enimmäkseen isä hyräili hiljaa jotain