Produced by Tapio Riikonen
Kolminäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
JUSSI OLLENBERG, apteekkari.
ELLI, hänen rouvansa.
AINA ZINCK, apteekkioppilas.
YRJÖ KALLIO, tohtori.
TUOMAS LUKASSON, apteekkirenki.
AMALIA OLJANDER, apteekin emännöitsijä.
MIINA SALOKANNEL, tohtorin emännöitsijä.
TOPIAS KINKKUNEN, suutari, Amalian veli.
TIINA, hieroja.
MUMMO.
Kaunis, hyvinkalustettu arkihuone. Takana laajat ikkunat ja ovilasiverannalle, jonka ikkunoista näkyy metsää ja kauppalaa. Oikeallanurkassa pianiino, enemmän etualalla sohvaryhmä. Huoneen keskellä,hiukan vasemmalla ruokapöytä tuoleineen. Vasemmalla kaksi ovea, joidenvälissä kaappi. Oikealla ovi. Vasemmassa nurkassa telefooni.
On kaunis kesäaamu.
APTEEKKARI JUSSI OLLENBERG (tullen oikealta, tervehtii vasemmaltatulevaa Aina Zinckiä): Huomenta, neiti Zinck.
AINA ZINCK: Huomenta, apteekkari.
JUSSI: Ei kynnyksen yli, tulkaa tänne. (Ojentaa kättään, tervehtivät;vetää Ainaa kädestä.) Uimaanko jo menossa — menkää vain rauhassa.
AINA: Uimaanko, apteekkari?
JUSSI: Uimaan. Mutta minä odotan. Kas, minkälainen teillä on uusipusero, enhän tätä ole ennen nähnyt. Kaikki teillä on sievää. Jakäsivarsi — saanko suudella tuohon, tuohon pitsin rajaan?
AINA: Ette saa.
JUSSI: Saanhan. Kun on puhdas sydän, saa. Puhtaalle on kaikki puhdasta.
AINA: Ei saa. (Koettaa koketisti vetäytyä pois.)
JUSSI: Tiedättehän, että on minun syntymäpäiväni.
AINA: Toivotan onnea.
JUSSI: Ei niin. (Vakavasti.) Aina, minä tahdon toisin. (Tarttuu Ainanvyötäisiin.)
AINA: Ei, ette saa.
JUSSI: Saa, kerran vain. Mitä se kehenkään kuuluu? Olenhan minä vielänuori, kolmenkymmenen vanha vasta ja onhan minulla sydän ja silmänauttimaan kauneudesta. Vai eikö saisi enää mitään nähdä, kun onnaimisissa? Ei saa enää mitään huomata, ei mistään nauttia,yksinkertaisesti: ei enää elää. Luuletteko, että ihminen jaksaasillä tavalla kauankaan elää?
AINA: Miksi ei? Mikä on jaksaessa?
JUSSI: Ei, sanon, en jaksa. Minulla on vapauteni. Ja minkä minä taidan,jos jostakusta pidän. (Koettaa tarttua Ainaan.)
AINA: Mitä te, mitä te nyt —
JUSSI: Minä — minä —
AINA: Vaiti! Ei mitään sopimattomuuksia. Sanon suoraan, minä ensellaisesta pidä.
JUSSI: Oletteko kihloissa?
AINA: Jospa olisinkin — niin mitä se tähän kuuluu?
JUSSI: Sepä kuuluu, sillä minä —
AINA: Vaiti!
JUSSI: Tällainen kesäaamu — tulee hulluksi elämänilosta, kuvittelee,että on vielä nuori, että onni tulee tuossa vastaan, tulee teidänhahmossanne. Ja että on vapaa vielä avaamaan sylinsä sille janauttimaan ja rakastamaan. — Sanokaa, onko synti tuntea kaikkea sitä,mitä tuntee?
AINA: On, muita kohtaan paitsi vaimoaan kohtaan.
JUSSI: Vaimoaan, vaimoaan. Siinäkö on koko maailma?
AINA: Siinä se on, ja siinä sen täytyy olla.
JUSSI: Siitä näen, että ajatuksenne on jonkun luona. Kun mennäänkihloihin ja naimisiin, muututaan vanhanaikuisi