Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kertomus
Kirj.
TIITUS [Ilmari Kivinen]
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1916.
Ei ole kaupunkimme vielä lopen vanha, sillä onpa niitä vanhempiakin,mutta eipä se ole enää aivan eilispäiväisiäkään. Monta on rakennettumaahan kaupunkia, kauppaloista puhumattakaan, sen jälkeen kun tämänkaupungin asemakaava vahvistettiin.
Aluksi kaupunki ikäänkuin arasteli vettä ja asettui mäen taakse, muttavanhemmaksi tultuaan kurkisti se mäen yli ja ajatteli: miltähän tuollatoisella puolen tuntuisi?
Ja se tuli uteliaaksi ja kömpi vihdoin varovaisesti mäen yli, kunneslopuksi pääsi rantaan asti, lahden poukamaan. Ja siihen se tietystipysähtyi.
Mutta kirkko ei tullut perässä. Se jäi rauhallisena paikoilleen mäentaakse, ja siellä se on tänäkin päivänä iäkkäiden matalien talojenkeskellä kuin kana poikueineen.
Kullakin talolla on oma pihansa, jossa on vesitynnyri rattaineen jakoirankoppi pihan perällä. Kopissa ei tosin ole koiraa eikä tynnyrissävettä, mutta se ei tee mitään, sillä molempia voi hankkia silloin kunniitä tarvitaan, ja sitä ennen on niitä turha hankkiakaan.
Sitäpaitsi on jokaisella talolla oma puutarhansa, jossa kasvaa useitapuita, myöskin omenapuita, jotka kuitenkaan eivät koskaan kukieivätkä hedelmiä kanna. Mutta vielä useampia ja useammanlaatuisiapensaita näemme näissä puutarhoissa. On karviaismarjapensaita, onviinimarjapensaita, joissa on sekä punaisia että valkoisia, vieläpämustiakin viinimarjoja, ja pensaiden välissä kasvaa pitkää, mehevääheinää, jota lehmä kyllä söisi.
Puutarhan perällä on parin suuren koivun tai kuusen välissä humalamaja,ja sen keskelle on maahan isketty oikein aika pölkynmötkäle. Pölkynpäähän on naulattu pöydäksi lyhyt, mutta leveä, sileäksi höylätty javiheriäiseksi maalattu lankun pätkä.
Kadut eivät ole kivetyt, ja tarpeetontahan se onkin, kun niissä on hyvähiekkapohja, joka sateen jälkeen kuivaa pian, ja mihinkähän olisi niinkiire, ettei joutaisi sen kuivumista odottamaan? Eräs talonomistajayritti komeuden vuoksi kivetä katuosansa, mutta työ jäi puoliväliin,kun kivet loppuivat kesken. Pikkupojat kaivoivat sitten lopuksi nekinirti ja kuljettivat ne eri pihoihin, käyttääkseen niitä omiin jahyödyllisempiin tarkoituksiinsa. Sekään talonomistaja ei enää uudistayritystään, sillä hän on jo kuollut, ja leski on pystyttänyt hänenhaudalleen kiven, joka varmaankin painaa yhtä paljon kuin kaikki nuohukkaan menneet katukivet yhteensä.
Onpa kaupungissamme kivitalokin.
Se on torin varrella ja on se kaksikerroksinen. Sitä sanotaanraatihuoneeksi, koska sen alakerrassa on raatihuone ja raastuvanoikeus.
Siellä alakerrassa on myöskin poliisikamari. Poliisikamarissa pelaavatkonstaapelit suurella kätevyydellä ja jokseenkin risaisilla korteillaMustaa Pekkaa, ja talon yläkerrassa on ravintola, josta hyvin taiainakin siististi puetut ihmiset saavat sekä miedompia että väkevämpiäväkijuomia. Ravintolassa on paljon tupakansavua, joka ei tunnu lähtevänsieltä tuulettamallakaan, ja vielä enemmän on sitä poliisikamarissa.Mutta sitäpä ei koskaan tuuletetakaan.
Raatihuoneenkatu kulkee raatihuoneen ohi ylös mäelle ja sieltä sittenvanhempaan kaupunginosaan. Tämä katu on aina talvella jäässä ja siitäsyystä kerrassaan erinomainen mäenlaskupaikka. Mäen rinteessä onnimittäin kaupungin paras kaivo, jota sanotaan raatihuoneen kaivoksi,ja sekä vesi