Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kertomus thüringiläisestä kansanelämästä
Kirj.
Suom. Ester Peltonen
WSOY, Porvoo, 1908
1.
"Kas, Anni! Grunden markkinoilleko matka?"
"Vielä pitemmällekin, aina Zainhammeriin saakka. Mutta sanokaas,rouva Dotin, onko teillä sinne jotain asiaa. Ehkäpä taasen herramestarille? Ja sanokaa pian. Sillä muutenkin aina viipyy ja kovinmyöhään en tahtoisi matkaani venyttää."
"Onpas sillä kiire!" virkkoi ravintolan emäntä, jonka oven edessätämä keskustelu oli sukeutunut. "Luulisi melkein että nykyajantyttöletukat ne vasta tyttöjä ovatkin. Olen sitä minäkin ollut nuori,enkä suinkaan hitaimpia, mutta oli toki silloin aikaa edes henkeäänvetää."
"Vai olette tekin ollut tytönheilakka?" kysyi Anni kuin ihmetellen,sillä emäntä oli niitä olentoja, joiden ei luulisi koskaan nuoriaolleenkaan.
Ympärillä seisovat miehet purskahtivat nauruun. Tyttö suorasukuisineihmettelyineen tuntui tavallistaan pirteämmältä. "Miten jumalattomankoreasti hänen ruskeat silmänsä välkähtivätkään!" ajatteli itsekseenräätäli, ja ilman muuta olisi hän siepannut tytöltä suoraa päätäsuukkosen, kun vain olisi tiennyt miten päästä asiaan käsiksi.Tuota hän oli koko keskustelun ajan miettinyt, mutta turhaan. Tyttöoli kookkaanlainen, kokonaista päätä pientä räätäliä pitempi.Varpailleenkin kohoten räätäli olisi ylettynyt aivoin hänenkaulakuoppaansa. Ja voidakseen vetää tytön pään puoleensa, olisihänen pitänyt olla paljoa vahvempi, tai tytön paljoa heikompi.
Tytön silmät hymyilivät nyt yhtä rehdisti kuin äskenveitikkamaisesti. "Älkää pahastuko, rouva Dotin. Ei se ollut pahastitarkotettu. Aatelkaahan että tänään on Grunden markkinat, ja sillointulee monesta vakaasta ihmisestä aika vekkuli."
"Sinä se olet vuodet läpeensä vekkuli!" hymähti ravintolan emäntä."Vaan saattaa täällä hyvinkin olla jotain herra mestarille." Hänriensi portista sisään ja pihan poikki ravintolarakennukseen.
Räätälin silmät laskeutuivat tytön vaaleista hiuksista jatäyteläisistä huulista hänen työntökärryjään tarkastamaan. Hänihmetteli niitten tanakkaa tekoa ja köyttönuoran lujuutta. "Mitässinä noilla aiot noutaa?" kysäsi hän.
"Miehen!" nauroi seppä.
"Sepän!" vastasi tyttö totisena. "Ne ovat köysillä sidottavat,jotteivät poikkeisi kotimatkalla joka ravintolaan."
"Entäs räätälit?" kysyi neulamestari miltei kadehtien. "Eikös niitäsidotakkaan?"
"Kyllä vaan", vastasi tyttö. "Ei kuitenkaan ravintolain vuoksi, vaanjottei tuuli puhaltaisi niitä kärryiltä alas."
"Sinun pitäisi kosia Holderin Fritziä", yskähti kankuri. "Jos teillesyntyisi poikanen, niin se varmaan repisi tornin kirkosta erilleen."
"Se olisi liian myöhäistä", tokasi tyttö rauhallisesti. "Siihenmennessä te varmaan olette sen jo yskimällä kaatanut."
Ravintolan emäntä tuli samassa ulos, tuoden pienen mytyn, jokasovitettiin nopeasti kärryille. Miehet pyysivät tytön hiukanodottamaan, koska hekin kohta joutuisivat mukaan. "Hyvä seuralyhentää puolet matkaa", sanoivat.
"Sen minäkin uskon", tokasi tyttö, "ja niinpä lähdenkin mieluumminyksin. Jos saan teille, rouva Dotin, sieltä jotain tuomisia,niin poikkean kotimatkalla. Ja jos hyvin käy, niin tuon teillemarkkinatuliaisiksi vehnäisen miehen. Hyvästi, rouva Dotin!"
Viimeiset