Produced by Helvi Ollikainen and Tapio Riikonen
Kirj.
Martti Wuori
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1911.
Kirjapaino Gutenberg, Helsinki.
Jakaja: Waseniuksen kirjakauppa, Helsinki.
Kurimus.
Huutokauppa.
Juhannuskoivu.
Sairaalassa.
Nimineuvos.
Ksenia.
Kotiopettajatar.
"Elämäänsä kyllästynyt."
Miettisen mummon asia.
Nekkusaksa.
Kertomus Pietarin Suomalaisten oloista.
Annasta alkoi rautatien matka jo tuntua tuskallisen pitkältä.Noustuaan junaan Myllymäen asemalta, oli hän edellisenä päivänänähnyt Tampereen tehtaineen savuineen ja Hämeenlinnan vanhoinelinnoineen jäävän taaksensa, ja hiukan väsyneenä alituisestaistumisesta oli hän iltasella saapunut Riihimäelle, jossa hänentuli olla yötä. Paljon uutta oli hän jo sinäkin päivänä nähnyt,mutta sivumennen vain ja vilaukselta, jonka tähden se kaikki eiollenkaan hänen aivojansa askarruttanut hänen siinä yötään maatessaanmajatuvan kovalla penkillä. Ei — päinvastoin uneksi hän vainuneksimistaan, loppumatta, ilman johdonmukaisuutta kaikesta siitä,mitä hän ei ollut nähnyt, vaan mitä hän toivoi saavansa nähdä.Matkansa määrästä uneksi hän; ja kaikessa oli jotakin sanomattomansuurta ja suurenmoista, milloin kauhean iso kirkko kultakupusinetornineen, jonka torninhuipussa olevasta rististä ikään kuin sininensilmä nousi ylös ja katosi taivaan siintoon, milloin taas viisi- jakuusi-kerroksisista kivitaloista, joissa kuitenkin asui vain pelkkiämuurahaisia, ja yht'äkkiä muuttui tämä kaikki komeaksi kaupungiksi,mutta kaupunki taas yht'äkkiä suureksi muurahaispesäksi, jonka tulija hämmensi kiiltävä kyykäärme. Hyi! Ja Anna säpsähti ja heräsi; hänhypähti ylös eikä voinut enää nukkua, vaikka vielä olikin jotenkinvarhainen. Senpä tähden hän kohta sitte peseytyi, pukeutui ja alkoiodottaa Pietariin menevän junan tuloa. Vaan hirveän pitkäksi jaikäväksi tämä odotus hänestä kävi asemahuoneen avarassa salissa,vaikka hän ei jättänytkään käsityötä käsistään. Toisia junia siitäväliin kulki, jotka lyhensivät ajan yksitoikkoisuutta, ja kaupaksiasetettuja kirjojakin Anna tavan takaa meni katselemaan, sekäkaapissa olevia että niitä, jotka pöydällä olivat rivitetyt, muttakaikki alkoi jo pitkästyttää, kun ei sitä junaa jo näkynyt tulevaksi.Vaan tulipas se vihdoin kuitenkin!
Ja nyt istui Anna jo Pietarin junassa! Nythän sitä oli melkein kuinperillä, kun ei tarvinnut enää junaa muuttaa! Koko päivähän sitävielä oli istua kökötettävä samalla paikalla, mutta jaksoihan tokituon, kun oli Pietariin menossa! Sinnehän hän jo oli niin kauantoivonut. Ja nyt…!
Päivä kului kuitenkin vähitellen. Matka samoin. Lahden, Kaipiaisen,Viipurin ja kaikki pienemmät, niiden väliset asemat olivat josivuutetut ja ilta oli käsissä. Muutama tunti vielä, niin oltiinPietarissa. Kello kahdeksan aikaan otti Anna eväskorinsa penkinalta esille ja alkoi hiukan haukata äitinsä matkalle laittamiaruokia, vaan eipä nyt nekään enää tahtoneet maittaa, kun se jo oliniin lähellä, tuo… Ja sitte oli Viipurista tullut niin paljonmatkustavaisia lisää, että täytyi pitää koria sylissään, kun oli niinyhteen pakattu kolmannen luokan kapeisiin penkkeihin. Mutta kaikkeinharmittavin oli tuo herran tapainen tuolla vaunun nurkassa, joka eihetkeksikään luonut silmiään pois Annasta. Ihanhan se katsoi suoraansuuhun ja tahtoi estää joka leipämurusen sinne joutumasta. Eihän neihmiset toki näin röyhkeitä olleet siellä