Produced by Tapio Riikonen
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
Ensimmäisen kerran julkaissut
K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1889.
KAMREERI.
EMMA, hänen rouvansa.
HILMA, heidän tyttärensä.
ONNI, Hilman sulhanen.
REETTA, palvelustyttö.
Eräs poliisipalvelija.
Tapahtuu eräässä pienessä maaseutukaupungissa.
(Sali kamreerin luona. Ovi perällä ja molemmilla puolilla. Oikeallapuolella näyttämöltä katsoen sohva ja sen edessä pieni pöytä.Vasemmalta suurehko pöytä, jossa on laatikko. Samalla puolella,keskellä seinää, vinoon asetettu sohva ja sen takana kukkapöytäkukkineen. — Kello on noin 10 ap.)
Reetta. Onni.
REETTA (huivi päässä seisoo oikealla puolella pöydän ääressä lukiensanomalehteä, toisella kädellä kantaa hän pientä koria, jossa onseltteripulloja).
ONNI (pistää päänsä sisään peräovesta): Hyvää huomenta, Reetta! Onko
Hilma neiti jo ylhäällä?
REETTA (panematta pois lehteä): Päivää, Onni herra!
ONNI. Onko Hilma jo ylhäällä?
REETTA. Kyllä.
ONNI. Hyvä, sitten minä tulen sisään. (Kun hän astuu esille, huomataanhänen piilottavan jotakin takkinsa alla.) No, mitä sinä siellä niinahkerasti lueskelet, Reetta? Naima-ilmoituksiako vai mitä? Ha ha ha!
REETTA. Eikö mitä, minä luen tuosta viime yön hirmuisesta tappelusta,kun humalaiset herrat löivät tuota merimiestä niin hirveästi, että ihanoli henki lähteä.
ONNI. Ohoh, oliko se niin vaarallista?
REETTA. Niin, tässä seisoo, että tohtori oli sanonut, että kyllä se onniin ja näin, jos hänestä enää tulee miestä ollenkaan.
ONNI. Soo, soo! Mutta kuulepas, Reetta, voitko sinä sanoa minulle yhdenasian —?
REETTA. Jahah, kunhan vaan — (Lukee:) »Sillä sekä oikeus että kohtuusvaatii, että rikos mitä ankarimmin rangaistaan.» (Puhuu:) Voi, voi,niitä herroja sentään! Niin, mitä Onni herralla —?
ONNI. Voitko sanoa minulle, millä tuulella Hilma neiti tänään on?
REETTA. Milläkö tuulella? Kuinka niin?
ONNI. Muuten vain. Näyttääkö hän iloiselta vai surulliselta?
REETTA. No, en minä nyt voi sanoa. Vähän kiukkuinen hän kumminkin näkyyolevan, koska hän aamulla sanoi minua tomppeliksi, kun en oikeinosannut häntä auttaa pukiessaan, ja tuommoista sanaa en vielä häneltämilloinkaan ole kuullut.
ONNI. Ai, ai, hän on siis vielä suutuksissaan! (Erikseen:) Mutta kylläminä hänet lepytän, kyllä minä hänet lepytän.
(Osoittaa pakettia povessaan).
REETTA. Mutta eihän tuo olisikaan niin kummallista, jos hän olisihiukan äreällä tuulella, koska koko talo on aivan ylös alaisin.
ONNI. Noh? Mitä nyt on tapahtunut?
REETTA. Eipä juuri mitään erityistä. Rouva vain pitää siitä niinkauheata elämää, kun kamreeri eilen oli seurahuoneella lystäilemässä jatuli kotiin niin myöhään. Hän äyskii ja räiskii jokaiselle, etteitiedä, kuinka olla ja liikkua.
ONNI. Mitä hiiessä? Oliko ukko eilen viftillä? Sepä ei juuri useintapahdu.
REETTA. Ei, mutta kyllä hän tällä kertaa olikin aika tellukassa. Kelloyhden aikana kuulimme koputusta kyökin ovelta, ja kun meninaukaisema