Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Eino Leino
1914, 1916 ja 1918.
MESIKÄMMEN. Tarina
MUSTI. Eläintarina
I. Sininen silta
II. Maitokuppi
III. Mustin mietteitä
IV. Käynti pappilassa
V. Oudoilla ovilla
VI. Hovin herra
VII. Ampiaispesällä
VIII. Mustin metkuja
IX. Suuria muutoksia
X. Kaiken häviö
XI. Höyhensaarille
AHVEN JA KULTAKALAT. Tarina syvyyksistä
Kumma kuvajainen
Kruununneuvosto
Laulu lainehilta
Meren maininkeja
Yön lapsi ja päivän lapsi
Ahtolan asukkaat
Hollantilainen taulu
Lemmen kaikkivalta
Molemmat morsiusparit
Jumalien juhla
Kalman karkelo
Unienselittäjät
Joulutarina vanhoille ja nuorille
(1914)
Rautatien asemaherrat olivat kerran kevättalvella karhunjahtiinlähteneet.
Mukana oli pyyntimiestä jos jonkin kaltaista, keihäsmiestä niinkuinpyssymiestäkin, olipa eräs silmälasi-päinen herra Helsingistäkin, silläpaitsi karhun tappamista oli kysymyksessä myös kuvasarjan otto »Eläviinkuviin».
Oppaina olivat paikkakunnan hiihtomiehet, jotka kontion olivat joajoissa kiertäneet ja sitten herroille monesta sadasta markastamyöneet. Vaikka heidän rahallinen voittonsa siis oikeastaan oli jotaattu, eivät he suinkaan olleet ajoseurueesta vähimmän innokkaat.
Ajeltiin kymmenellä hevosella, ensin leveitä kyläteitä, sitten yhäkapeampia metsäpolkuja. Lopuksi täytyi pysähyttää hevoset.
Sujahdettiin suksille ja lähestyttiin karhun pesää.
Siinä se olikin vuorenrinteessä, ulkonevan kallionkielekkeen alla,juuri pahimmassa ryteikössä.
Suksimiehet osoittelivat sauvoillaan. Päästettiin koirat irti,asetuttiin kehään pesänsuun ympärille.
Luikataan, tuikataan keihäällä, eipä tulekaan esille Nalle.
Aiotaan jo ruveta tekemään tulta pesänsuulle.
Niin samalla lumi pöllähtääkin korkealle ilmaan ja siinä onkin metsänkuningas heidän edessään.
Karjaisee kumeasti, kohoaa kahdelle jalalle, syöksyy päin pyssy- jakeihäsmetsää. Kaatuu, kuvien ottaja napauttaa kojeensa kiinni, ja asiaon suoritettu.
Ei kuitenkaan vielä aivan. Karhunkiertäjät itse, jotka ovat yhävieläkin kaikista innokkaimmat, väittävät, ettei saalis siihen lopu.
—Siellä on, siellä on vielä jotakin, sanelevat he pesänsuutaosoittaen.
Kun herrat eivät ota uskoakseen, heittää eräs heistä turkkinsa hangellepäättävästi ja konttaa pesänsuusta sisälle, puukko toisessa jasähkölamppu toisessa kädessä.
Toiset jäävät jännityksellä odottamaan.
—Hoolilop! kuuluu äkkiä älähdys pesästä.
—Joko vie? Joko vie? huudahtavat ulkopuolella olijat säpsähtäen. Onkosiellä mitä?
—On täällä pentu. Tiirottaa minuun kuin mikäkin hyväkäs tuolta eräästänurkasta.
—Saatko elävänä vai tarvitsetko apua?
—Saadaan tämä elävänäkin.
Saatiinhan se elävänä. Palattiin kotiin riemusaatossa, vanha kontiopaareilla ja nuori Nalle reessä vällyjen alla.
Illalla pidettiin oikein juhlalliset