Produced by Tapio Riikonen
Nelinäytöksinen näytelmä
Kirj.
Otava, Helsinki, 1912.
AUGUST LUMIALA, kauppias.
ANNA, hänen vaimonsa.
SILJA, heidän tyttärensä.
ORAS, Annan poika.
AAPO |
HANNES | Siljan vieraita.
AINA |
MARIA, lastenkodin pitäjä.
ORVOKKI, hänen kasvattinsa.
HAUKKA, hoitaja lastenkodissa.
SUSKA, eräs vaimo.
PALVELIJA.
Nuorisoa, poliiseja ja kulkureita.
Aika nykyinen, paikka maaseutukaupunki.
Lastenkodin vierashuone, joka on samalla johtajattaren arkihuone jahänen kasvattinsa asuinhuone. Perällä kaksi akkunaa ja niissä valkeatverhot. Akkunoiden välissä peili ja sen alla pieni pöytä. Vasemmallaseinällä, taka-alalla makuukomero verhojen takana, etualallakaksipuoleiset ovet eteiseen. Oikealla seinällä on kaksikerroksinenkaappi vanhanaikaista tekoa ja ovi vasemmalle lastenkodin huoneisiin.Keskemmällä lattiaa, lähellä kaappia sohva ja sen edessä pöytä ynnämuutamia keveitä tuoleja sekä pari nojatuolia. Kokonaisuus on ehyt,huonekalut samaa vanhanaikaista tyyliä. Huoneessa vallitsee naisellinenjärjestys ja kodikkaisuus. On ilta syyskesällä ja avonaisesta akkunastanäkyy koivu, joka kasvaa akkunan alla. Kuuluu kosken kohina.
MARIA (lastenkodin hoitaja ja omistaja. Hän on noin viidenkymmenen,tukka hiukan harmaa, käy kumarassa, on olennoltaan vaatimaton,valoisilla kasvoilla rauhallinen hymy. Hän liikkuu hitaasti ja puhuuharvakseen, aina hänellä on jotakin tointa taikka työtä käsillä.Hänellä on vaaleanharmaa yksinkertainen puku yllään, seisoo sohvapöydänedessä leikaten vaatteita).
Kuulehan, tyttöseni, sinä olet heittänyt työsi tuohon sohvan nurkkaan.
Ota ja kääri ne kauniisti kasaan ja pistä kaappiin.
ORVOKKI (Marian kasvatti, kahdeksantoista vanha, notkea tyttö, vilkasja ärsyttävä, aina valmis vastaamaan. Hän seisoo peilin edessälaitellen käherrettyä tukkaansa ja sitoo siihen nauhaa. Kun se ontehty, kohentelee hän hamettaan ja nyppii sen pitsejä ja nauhoja. Hänenturhamaisuudessaan on lapsellista saamattomuutta ja hepsakkuutta, muttavoitolla on kuitenkin somuus ja viehkeys).
Heti kohta, täti! (Ottaa vaatekappaleen ja heittää sen käärittynäkaapin alaosaan.)
MARIA. Miksi olet noin koristellut uuden hameesi? Olisihan se ollutsomempi ilman noita nauhoja ja pitsejä.
ORVOKKI. Se oli kuin nuoltu, niin sileä, ja minä olin siinä ihan lakeaja jörö, vallan niinkuin Haukka on uudessa hameessaan.
MARIA (katsoo vakavasti häneen heittäessään mittanauhaa kaulalleen jakääriessään vaatekappaleita kasaan).
Lapsikulta, miksi sinä ihmisiä nimittelet? Hannalla on kyllä omatvikansa, kaikilla ihmisillä niitä on, mutta hän on uskollinen hoitaja.Ilman häntä en tosiaan jaksaisi pitää tätä kotia.
ORVOKKI. Täti tahtoo sanoa, etten minä kelpaa mihinkään.
MARIA. Sinä et vielä ole tahtonut mitään tehdä!
ORVOKKI. En minä ainakaan lapsia hoida! Ne, ne inhottavat minua jasiinä on aina orjana ja vankina ja niinkuin papukaija pitää aina matkiasamoja sanoja ja samoja asioita!
MARIA. Olisit saanut lukeakin, vaan ethän sinä tahtonut.
ORVOKKI. Lukea! Osaan minä ilmankin elää ja rakastaa!
MARIA (katsoo häneen pitkään). Mitä sinä rakkaudesta