Eteläpohjalaisia murrejuttuja
Kirj.
VAASAN JAAKKOO [Jaakko O. Ikola]
Jyväskylässä,K J. Gummerus Osakeyhtiö,1923.
Papinkisälli.
Hampurin pörssi.
Puupäri kuuli ääniä ylhäältä.
Laitalan Jussi.
Ilmapuntari.
Ku Isoo-Matti poksas.
Jaakoon puuronkeitto.
Suutari varaasti paakarin akan.
Housut putos tornihi.
Kissi piru.
Köpi Pöntikkää soorrethan.
Kans kansanerustaja.
Jupen joulu.
Savolaane ja pohjalaane.
Lahoonloukon moottori.
Pataljoona lähti.
Hra Tuntematoon.
Valtiopaatti v. 1920.
Kauppaneuvos osti ilveksennahaan.
Kansakoulun jatkoluakat.
Taavetin pottu.
Myi miähensä.
Huu puri.
Karjanäyttelyssä (runo).
Oottako kuullu minkälaane tulemus täs hiljan tuli yhyrelle nuarellepapinkisällille?
S’oli hiljan lukunsa päättäny ja saanu kisällin paikan yhren suurenrintapitäjän pappilas, johna se viätti hiljaasta ja miätiskeleväästäelämää pappilan vinttikamaris, niinku asiahan kuuluuki. Ensimmääsiäpapillisia tehtäviä opetteli suarittamhan ja kovasti löi noukanpunaaseksi ku papin vanhin tytär itte aina tuli käskemhän syämhän japakkas jäämhän istuskelemhan ja juttelemhan »herra apulaasen» kans,niinku se sanoo.
Ei tiänny poikaparka, mitä olis tualle veikiälle ja punaposkisellepapin tyttärelle sanonu, ku se katteli silmästä silmhän ja pruukaskysyä jotta:
— Kuinka te täälä voitta, eikö teirän tuu ikävä yksinännä täälä istuakököttää ku vanha homehtunu äijä?
Koitti poika-parka sanua jotta:
— Tuata, tuata, onhan mulla täälä kirjat, tämä kirjojen kirjaki jasitte mä ajattelen —
— Tänä iltana on nuarisoseuralla ilooset tanssit, ettäkö lähre sinne? —kysyy se papin flikka.
— Kuinka, minäkö tanssihin? — Mutta, hyvä neiti, sehän on kauhiaa — — —
— Kyllähän se kauhiaa on, mutta jee ku s’oon lystiä! — Minä pruukaanaina karaata illalla ku pappa kontti sänkyhy. Tänäkin iltana lähren.Tulkaa joukkohon! — — —
Sen nuaren papinkisällin meni lämpööset väristykset kruppia pitkin,silmis tuikahti ja se huakaasi jotta:
— Voi ku sais! — — —
— Miksei saa! — huurahti flikka, jok’oli aika hulivili ja villi,nii papinflikka ku oliki. — Nakakkaa nurkkahan kirjat ja ne syvätfunteeraamiset, jost’ei tuu hullua viisahemmaksi ja lähtekää mun kanstanssihi!
Ja samas se flikka jo rupes menemhän yksistänsä falssia laattialla,lauloo, pyärii ja keikisteli, n’otta sitä nuarta papinkisälliä aivahuikaasi ja pyärrytti.
Se näki ku Heroores Saloomen eresnänsä ja käsitti, jotta nyt hän onjoutunu viättelyksehe ja koetukselle.
Se tappeli urhoollisesti vastahan n’otta suuret hikihelmet poskipäitäjuaksi. — Ja se flikka riivattu liiteli ja liahuu, ku suloone harhakuvasen silmis.
Yiimmee poika-parka rupes luulemhan näkevänsä näkyjä ja joutuu suurentuskan valtahan. Mutta se päätti taistella urhoollisesti viättelystävastahan ja karkoottaa tuan harhanäyn silmistänsä.
Esti se sanoo vakavalla ja juhlallisella äänellä sille haamulle jotta:
— Poistu! Apii male spiritus, pthy phto!
Ja sitte aukaasi silmänsä ja kattoo, mutta siinä se haamu vai leijaalihuanehes.
Sill