E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Muotokuvia ja suuntaviivoja
Kirj.
Tekijä on tätä teosta varten saanut avustusta
"Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahastosta".
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1918.
"Luoda taidetta ja kulttuurielämää ilman vanhemmilta polvilta perittyä taiteen ja kulttuurielämän traditsioita, — se on nykyhetken tehtävä Virossa. Kärsiä nykyisyyden saamattomuudesta, ja lihassaan ja luissaan samalla menneisyyden kuormaa kantaen kurkoittaa kätensä Euroopan kypsiä taiteen hedelmiä kohti, — siinä saman polven traagillisuus."
Friedebert Tuglas.
Nuori-Viro.
Gustav Suits.
V. Ridala (Grünthal).
Jaan Oks.
A.H. Tammsaare.
Ruth.
Friedebert Tuglas.
Nuori-Viro.
1.
Nuorvirolainen runoilija Gustav Suits nimittää runoissaan lakeaa,kaikkien tuulien lakaisemaa kotimaataan Tuulimaaksi. Nimi on hyvinkeksitty; Viro on aikakirjojensa alusta ollut todella Tuulimaa,maantieteellinen portto, jonka jokainen on voinut omakseen ottaa,valloittajien kädestä käteen käypä vaihtotavara, — vuoroinsaksalaisten, tanskalaisten, puolalaisten, ruotsalaisten, venäläistenja taas saksalaisten hallussa, kaikkien naapuriensa, — ei vainmaan varsinaisten isäntien, virolaisten. Sen maantieteellinen asemaluonnollisena Idän ja lännen välisenä kauttakulkupaikkana on tehnyt senaina tähän päivään saakka hävittävien sotien tantereeksi. Viro on tähänsaakka valitettavasti yksinomaan saanut kokea asemansa hankaluutta;sen viimeiset kehitysvuosikymmenet ja tämänpäiväiset vaiheet eivätyllätyksellisyydessä ole suinkaan jääneet edeltäjistään missäänsuhteessa jäljelle.
Mutta samalla Viro saa kiittää mailmansodan väkevää valonheittäjää,että se tästälähin on olemassa eurooppalaisessa tietoisuudessa eikävain Euroopan kartalla. Olemattomuutensa hämärästä se on yhtäkkiävedetty suurvaltiollisten neuvottelupöytien ääreen, meluisiinparlamenttiväittelyihin; nämä pari sataa penikulmaa Itämerenetelärannikkoa tulevat kaikesta päättäen vielä rauhanneuvotteluissakinaiheuttamaan verettömiä turnajaisia. Miten hyvänsä langenneekinViron valtiollinen arpa, joka tapauksessa Viro on tästälähtien olevaLänsi-Eurooppaa. Eurooppa on tullut Viroon, tosi kyllä, sodalla jamiekalla.
Tällaisena ajankohtana saa aivan erikoisen valaistuksensa se virolainensivistysvirtaus, jonka keskeisimpänä pyrkimyksenä on ollut juurieurooppalaisuus, lujien siteitten, joskin vain henkisten, luominenLänsi-Eurooppaan päin, akkunoitten ja ovien avaaminen eurooppalaisellekulttuurille.
Pinnallisesti katsoen voi henkinen liike, joka Noor-Eestin,Nuoren-Viron, nimellä jo toista vuosikymmentä on hedelmöittänytvirolaista kirjallisuutta ja sivistyselämää, näyttää Viron oloissatuiki irralliselta ilmiöltä. Voi tuntua käsittämättömältä, mitenkänäennäisesti vailla varsinaisia edellytyksiä yhtäkkiä syntyy liike,jonka suuntaviiva tähtää ylikulttuuriin ja muotohienostukseen, suinkaansuoranaisesti jatkamatta virolaisia talonpoikaissivistystraditsioita;jonka iskusanoilla: eurooppalaisuus, yksilöviljelys, estetismi,on niin outo ja yksinäinen kaiku keskellä ensimäisen polvennousukasyhteiskuntaa. On mahdollisesti hetkeksi taipuvainen pitämäännuoren kirjallisen polven myötääntuomaa henkistä kuormitu