E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Kauppis-Heikki
WSOY, Porvoo, 1912.
Leppämäkeen mennessä.
Ensimäinen viikko Leppämäissä.
Esitelmä ja sen tulokset.
Mitä mahtoi Anna ajatella.
Toimittajan luona ja kirje Annalle.
Keräysmatka ja metsäasukkaat.
Kyydillä ajaessa.
Majatalon joukot.
Luento ja väittelyä.
Pöyhkeä isäntä.
Juutisen kotona.
Luennon pitäjä sai moitteita.
Laulainen sai puhua.
Laulainen kutsuttiin herrain pöytään.
Huvimatkalle lähtö.
Runollinen puhe ja runollinen matka.
Puhuu kansan puolesta.
Ystävällisiä neuvoja.
Kirkko ja virkaveli.
Arpajaiskentällä.
Voittoja.
Paluumatkalla.
Laulainen luuli Juljanan tulleen hulluksi.
Johtokunnan jäsen.
Niiranen oli ystävällinen.
Kokkosen luona.
Kolmen vuoden kuluttua.
Kaksi miestä käveli keväisenä sunnuntai-iltana kapeata metsäpolkua,jossa oli lumen sulamisen jäleltä vesihautoja sekä toisin paikoinjuoksevia vesinoroja. Edellä-kulkeva mies oli nuorempi ja harppailihipristelemättä pahimpainkin paikkain ylitse, niin että kupeellariippuva, kulmikas kirjalaukku jyskähti aina hyppäyksen päässä kylkeävasten.
— Kohta tästä päästäisiin kuivemmille maille, lohdutteli hänjälempänä tulevaa, joka varovaisin askelin kierteli mättäitä japuiden juuria myöten.
Jälkimäistäkään ei olisi ikä eikä kuorma estänyt hyppäämästä, muttatämä näkyi valinneen varovaisen matkankulkutavan.
— Joko me aletaan kylää lähestyä? kysyi hän vastaukseksi, päästyänsätasaisemmalle maalle.
— Ei aivan heti, mutta kohta ollaan kirkkotiellä, vastasi toinen.
— Onko se oikea hiekotettu maantie?
— Ei täällä toki hiekotettuja teitä tunnetakaan, nauroi edellinen.
Onpahan vaan semmonen tie, jota pääsee reellä näin kesälläkin.
— Ajetaanko täällä sulaakin maata reellä kirkkoon?
— Ei toki sinne asti, vaan tuonne rantaan, josta sitten pääseeveneellä, selitti toinen ja kysyi: Eikö opettaja ole milloinkaanennen käynyt täällä Leppämäen kylällä?
— En ole käynyt, vastasi opettajaksi nimitetty. Ensimäinen kertatämä on.
— Niin, ensimäistä vuottahan te olettekin meidän pitäjässä, huomasikysyjä ja alkoi kertoa: Tämä kylä on vielä enemmän sydänmaalla kuinmeidän kylä. Yksi kyläkunta vaan on vielä etempänä kirkosta tälläpuolella pitäjästä ja sitten tuolla toisella puolella pitäjästä tuoRumpukan perukka.
— Matkaa on jo tännekin, sanoi opettaja. Ei suinkaan Samuli aikonetänä iltana takaisin palata.
— En toki näin myöhällä, vastasi Samuliksi nimitetty. Ei minulla olemitään kiirettä kotiin. Hauskempihan kylässä on ollakin kuin kotona.
— Vai niin on Samulista, naurahti opettaja. Olisikohan sittenkin,jos täytyisi olla kuukausittain kylässä.
— En minä luulisi tulevan ikävän sittenkään, väitti Samuli.
— Samulinpa pitäisi käydä vielä vähän koulua ja ruveta tällaiseksikiertäväksi opettajaksi, niin saisi käydä monessa kylässä, esitteliopettaja.
Samulista ei näyttänyt esitys olevan pahaan mieleen, vaan alkoikuitenkin tehdä esteitä.
— Ei minusta tulisi opettajaa, hän sanoi. Siinä pitäisi osata puhuahyvin kauniisti ja pitkää