Produced by Tapio Riikonen
Ilveilys yhdessä näytöksessä
Kirj.
Alexander Victor Wilhelmi
Suomennos [S. K. Hämäläinen]
Näytelmäkirjallisuutta N:o 8.
Kuopiossa,U. W. Telén & Co,1897.
Jaakko Grimm. | Veljeksiä. Yliopiston professoreja.
Wilhelmi Grimm. |
Gertrud. Heidän tätinsä.
Loviisa. Gertrudin veljen tytär.
(Näyttämö: puutarha, oikealla asuinhuoneesen vievä ovi, samallapuolella myös huvihuone tai avonainen lehtimaja; huvihuoneessa pöytä,peitetty kirjoilla, pallokartoilla ja fysikaalisilla koneilla; toisellapuolella puun juurella pöytä ja tuoleja; perällä huvihuoneen puolellaon pensas.)
Ensimmäinen kohtaus.
Jaakko ja Wilhelmi (istuvat huvihuoneessa mukavilla nojatuoleilla, vaipuneina lukemiseen). Rouva Gertrud (vähän ajan kuluttua tulee huoneesta).
Gertrud. No niin! Tuossa nuo kirjatoukat taas nuhjustelevat nenäkiinni vasikan nahassa. Ei ne ota tietääkseenkään, vaikka maailmamenisi nurin, narin, ei vaikka maa halkeaisi!
Hä! te kirjatoukat, te nahkamadot! aamiainen odottaa jo aikaa sitte!
Vai ilmastako te elätte?
Wilhelmi (nostaa päätänsä rauhallisesti). Johan te olette sen meillekolmasti kertonut.
Jaakko (samoin). Täti kulta, älkää häiritkö meitä! Ei hätääpahaakaan!
(Kumpikin jatkaa lukuaan.)
Gertrud (vihasesti). Vai niin? Luuletteko te ettei minulla ole muutatyötä kuin odottaa, milloin te kahville käytte? Kaiken päivääkö sitäpitää varistaa? (Wilhelmille.) Ja juuri koska sen olen jo kolmastikertonut, pitäisi teidän totteleman.
Wilhelmi (hänestä huolimatta Jaakolle). Bulgarien syntyperä on aivanvarmaan Hindostanissa. Heidän ja Petcheneegien kielen yhtäläisyysosoittaa selvään —
Gertrud (vimmastuneena). Viis bulvaaneille, kalmukeille jakoirankuonolaisille; tämä on liikaa! Ikäänkuin meidän kalttaisiaihmisiä ei maailmassa olisikaan olemassa!
Jaakko. Huutonne, täti kulta, osoittaa selvään, että kyllä te ainakinolette olemassa.
Wilhelmi. Aivan hyvä olisi, jos ette joutavilla häiritsisitutkimisiamme.
Gertrud. Joutavillako jutuilla? Oiva aamiainen, kahvi, munat, paisti;ovatko ne joutavia? Ainoastaan teidän kalttaisenne läkkisormetsaattavat niin sanoa. Sanokaapas mikä teidän tieteellisistätuhmuuksistanne olisi tärkeämpi!
Jaakko. Täti kulta, te ette sitä käsitä.
Gertrud (pikaistuen). No kaikkea vielä! Pitäisikö minunkintuommoisilla loruilla päätäni pyörryttää? Kyllä minä tiedän miksi teminua noin halveksien katselette; vaan kumminkin te ilman minuttasaisitte ripustaa hampaanne naulaan.
Wilhelmi (pikaisesti). Kyllä kai! Me pitäisimme teidänkelvollisuutenne aivan hyvässä arvossa, jos te vaan ette aina silläniin kerskusi.
Gertrud. Katsopas vaan! Johan Jobikin tästä tuskastuisi. Se on syntija häpeä, että kaksi nuorta, oivallista ja rotevaa miestä näinkuivettuu kirjainsa toimissa, kuin savustetut sillit uunin piipussa.
Wilhelmi. Mikä proosallinen vertaus!
Gertrud. Mutta totinen ja tunt