Produced by Tapio Riikonen
Historiallinen näytelmä viidessä näytöksessä
Kirj.
Suomensi Ellei
Werner Söderström, Porvoo, 1884.
Henrik Ibsen syntyi 20 p. Maaliskuuta v. 1828 pienessä Skien-nimisessäkaupungissa Etelä-Norjassa. Hänen isänsä, Knud Ibsen, oli kauppias;äitinsä nimi oli Marie Cornelia Altenburg.
Isän kauppatoimi ei menestynyt hyvin ja pojan jo varsin nuorenatäytyi itsensä hankkia elatustansa. Hän tuli siis 16-vuotiaanaapteekkarin-oppilaaksi vielä pienempään naapurikaupunkiin Grimstadiin,joka siihen aikaan oli melkein nykyisen Kajaanin tahi Kaskisensuuruinen.
Nuoren oppilaan aikomus ei kuitenkaan ollut koko elämänsä ajaksi jäädäpilleriä kiertelemään, vaan hän toivoi saavansa tilaisuuden oppia niinpaljon, että hän apteekkarista voisi päästä lääkäriksi. Mutta hänelläoli apteekkitoimessa niin paljon työtä, että, niinkuin hän itse kertoo,hänen täytyi melkein varastaa joutohetkiä lukemiseen. Ja pian toinenseikka uhkasi vielä enemmän häiritä hänen opintojansa. Lukiessansalatinaa hän tutustui Ciceron puheisin Catilinaa vastaan sekä Sallustionkertomukseen Catilinan salaliitosta; ja ne kirjat herättivät hänessähalun draaman sepittämiseen, jonka pääsankari tuo onneton Catilinaolisi. Sitä varten hän nyt varastetuista opintotunneista varastiminuutteja runoilemiseen ja tällä tapaa syntyi v. 1849 hänen ensimäinennäytelmänsä Catilina.
Niinkuin nuori runoilija ainakin, Ibsen tähän ensimäiseen kokeesensaperusti suuria tulevaisuuden toiveita, ja samoin tekivät ne kaksi hänenystävistänsä, joille hän oli uskonut muilta huolellisesti salatunseikan, että hän oli kirjoittanut draaman. Vaan tosi-olot — niinkuinusein käy — eivät vastanneet niitä toiveita: Kristianian teaatteriei ottanut "Catilinaa" näyttääksensä eikä kukaan kustantajapainattaaksensa; viimein toinen ystävistä rupesi kustantajaksi —lainatuilla rahoilla — ja kirja ilmestyi keväällä v. 1850.
Kohta sen jälkeen Ibsen itsekin tuli Kristianiaan. Hän oli jo niinedistynyt opinnoissansa, että hän uskalsi koettaa suorittaaylioppilastutkintoa. Ja sen hän tekikin, vaan kauemmaksiakateemiallisella uralla hän ei koskaan päässyt — ennenkuin hänUpsalan yliopiston riemujuhlassa v. 1877 nimitettiin kunniatohtoriksifilosofiian tiedekunnassa.
Runous yhä edelleen houkutteli Ibseniä pois tieteen teiltä — vaikkapaensimäinen kokemus ei juuri ollut ilahuttavaa laatua. Toivottu suurivoitto Catilinasta meni surkeasti myttyyn: kirjaa myytiin ainoastaannoin 30 kappaletta. Vaan eivätpä kuitenkaan jäännökset painoksestaolleet aivan hyödyttömiä. Kustantaja-ystävä ja runoilija asuivatyhdessä ja eleskelivät miten kuten; kerran tuli heidän yhteisentaloutensa tila liian arveluttavaksi; silloin Catilinan täytyi siirtyäkauppapuotiin, lähteäksensä siitä ulos maailmaan toisenmuotoisena:katkerat sanat turmeltuneesta Roomasta lievennettiin sokurilla jarusinoilla, joita synkät lehdet saivat sulkea syliinsä — ja"seuraavina päivinä emme kaivanneet mitään", sanoo Ibsen itse.
Vaan vähät siitä, jos kärsittiin vähän nälkääkin; nuoruuden intohelpotti kaipausten kuormaa. Ystävykset usein eivät voineet hankkiaitsellensä päivällistäkään, vaan olematta siitä millänsäkään menivätaina päivällisen aikana ulos kaupungille luulotellaksensaisäntäväellensä, että menivät syömään; kahvin aikana palasivat taaskotiin ja joivat silloin kahvinsa leivän kanssa — siinä oli kokoheidän "runollinen" päivällisensä.