Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Richard Volkmann-Leander
Saksankielestä suomensi
Th. H. [Theodolinda Hahnsson]
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1903
Esipuhe
Ihmeelliset urut
Sydänkäpynen
Näkymätön kuningaskunta
Kuningattaresta joka ei osannut mesileipiä leipoa ja
kuninkaasta, joka ei taitanut huuliharppua soittaa
Ihmesormus
Heino suossa
Vanhain akkain mylly
Pieni kyttyräselkäinen tyttö
Lasten kasku
Kolme sisarta, joilla oli lasiset sydämet
Taivas ja helvetti
Pikku neekeri ja kultaprinsessa
Unipuu
Vanha matkakirstu
Esipuhe
Näitten, nyt suomalaiseen kieliasuun puettujen satujen kertoja,joka käytti salanimeä Richard Leander, on vuonna 1889 kuollut eteväsaksalainen tiedemies, Hallen yliopiston kirurgian professori, Richardv. Volkmann.
Ranskalais-saksalaisessa sodassa vv. 1870-1871 seurasi hän ylimmäisenäkenttälääkärinä saksalaista sotajoukkoa Ranskaan ja Pariisin.Pitkällisen piirityksen aikana kirjoitti hän ikävinä puhdehetkinä nämätsievät sadut, jotka hän ensin kirjeinä lähetti lapsilleen. Rauhanpalattua julkaisi hän ne ystäviensä hartaista kehoituksista nimellä:"Unelmia ranskalaisten kamiinien ääressä" (Träumereien an französischenKaminen), jo siten muistuttaen niitä olosuhteita, joiden vallitessa neolivat syntyneet.
Ensimmäinen painos ilmestyi v. 1871; vuonna 1894 oli niitäSaksassa painettu kokonaista 24 painosta ja sillä välin käännettytoisillekin kielille, kuten esim. ruotsiksi v. 1881. Näiltä ajoin onallekirjoittanut yhä muistanut etevän tiedemiehen satujen muotoonpuettuja pikku kertomuksia, ja tarjotessaan valikoiman Leanderinsatuja suomalaiselle yleisölle, toivoo hän, että ne tässäkin asussasaavuttavat ystäviä pienokaisten keskuudessa.
Suomentaja.
Ihmeelliset urut
Kauvan, kauvan aikaa sitten eli kerran nuori, taitava urkujenrakentaja,joka oli tehnyt monet urut, joista viimeiset aina olivat edellisiäparemmat. Vihdoin teki hän kerran urut, jotka olivat rakenteeltaanniin ihmeelliset, että ne alkoivat soida itsestään, kun kirkkoonastui Jumalalle otollinen morsiuspari. Kun hän oli saanut nämäurut valmiiksi, rupesi hän hakemaan itselleen morsianta, valitsisitten hurskaimman ja kauneimman maansa tyttären ja laitatti omiahäitään. Mutta kun hän morsiamineen astui kirkon kynnyksen yli, jahäntä seurasivat hänen ystävänsä ja sukulaisensa pitkässä jonossa,kullakin kukkaiskimppu kädessä, oli hänen sydämensä ylpeyttä jakunnianhimoa täynnä. Ei hän ajatellut morsiantansa eikä Jumalaa,vaan sitä ainoastaan, että hän oli ylen taitava mestari, jonka teonvertaista ei kukaan taitaisi luoda, ja että kaikki ihmiset tulisivatkummastelemaan ja ihmettelemään häntä, kun urut alkaisivat itsestäänsoida. Niin astui hän kauniine morsiamineen kirkkoon — mutta urutolivat ääneti. Se pahoitti kovin urkujenrakentajan mieltä, sillä hänluuli ylpeydessään, että vika oli ainoastaan hänen morsiamessaan jaettei tämä ollut hänelle uskollinen. Hän ei koko päivään puhunutsanaakaan hänen kanssaan, pauloitti salaa reppunsa ja läksi matkaansa.Kun hän sitten oli kulkenut kauas pois, monen sadan peninkulman päähän,asettui hän vihdoin vieraaseen maahan, jossa ei kukaan häntä tuntenuteikä kukaan hänestä välittänyt. Siellä eli hän yksinänsä kymmenenpitkää vuotta; silloin tu