Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Knut Hamsun
Suom. Eino Cederberg
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1919.
Pappilan talousneitsyt, Marie van Loos, on keittiön ikkunan ääressä jakatselee kauvas tielle. Hän tuntee portin luona seisovat. Toinen onselvästi sähköttäjä Rolandsen, hänen oma sulhasensa, ja toinen onlukkarin tytär Olga. Jo toisen kerran tapaa hän heidät yhdessä tänäkeväänä; mitähän se merkinnee? Jollei neitsyt van Loosilla juuri tällähetkellä olisi ollut perin paljon muuta tehtävää, olisi hän aivansuoraan mennyt vaatimaan heiltä selitystä.
Mutta nyt ei hänellä ollut aikaa. Koko suuren pappilan väki olitouhuissaan, sillä uuden papin perhe saattoi tulla millä hetkellätahansa. Pikku Ferdinand on lähetetty tähystämään ullakon luukustameren lahdelle ja ilmoittamaan vieraiden tulon, niin että hetivoitaisiin tarjota lämmintä kahvia. Se saattoi olla heille hyvinkintarpeen, he kun tulivat veneellä Rosengårdista, höyrylaivasatamastaasti, jonne oli penikulman matka.
Maata verhoaa vielä paikoin lumi ja jää, mutta on parhaillaan toukokuuja ihana ilma, ja Pohjolan valoisat pitkät päivät ovat alkaneet.Harakat ja varikset ovat jo ehtineet pitkälle pesänlaitossa ja lumestavapaat mättäät alkavat nostaa vihreätä ruohoa. Puutarhassa aukoivatliljat nuppujaan, vaikka niiden juuria vielä verhosi lumi.
Nyt oli kysymys vain siitä, minkälainen mies uusi pappi oli. Kokopitäjä oli jännityksissään. Tosin kuului hän olevan vain varapappi jamäärätty vain niin kauvaksi aikaa, kunnes nimitettäisiin vakinainen,mutta varapapit jäävät usein pitkäksi aikaa tähän köyhäänkalastajaseurakuntaan, jossa joka neljäs sunnuntai oli tehtävävaivaloinen matka kappeliseurakuntaan. Sentähden ei tätä papin paikkaasuinkaan kilvan haettu.
Huhuttiin, että uusi papinperhe oli varakasta väkeä, joka ei pitänytlukua joka pennistä. Jo etukäteen olivat he pestanneet talousneidin jakaksi palvelijatarta, eivätkä he olleet sen säästävämmin hankkineetmaanviljelykseen tarvittavia voimiakaan, sillä he olivat pestanneetkaksi renkiä ja lisäksi pikku Ferdinandin, jonka oli oltava virkku javalpas ja juostava kaikkien asioita.
Teki hyvän vaikutuksen seurakuntalaisiin, että heidän pappinsa muka oliniin varakas. Siinä tapauksessa hän ei luultavasti pitäisi niin tarkkaalukua kymmenyksistään ja oikeuksistaan, vaan saattaisi päinvastoinhiukan lahjoittaa köyhille. Oltiin suuressa jännityksessä.Kirkonisäntiä ja muita kalastajia oli tullut ottamaan vieraita vastaan;he kävelivät venevajojen edustalla suurissa saappaissaan, purivattupakkaa, sylkivät ja juttelivat.
Nyt tuli pitkä Rolandsen vihdoinkin tietä myöten, hän oli eronnutOlgasta ja neitsyt van Loos poistui keittiön akkunan äärestä. Hän aikoipitää tämän tapahtuman mielessään — hänen täytyi kovin usein vaatiaOve Rolandseniltä selitystä. Hän oli syntyjään hollannitar, puhuiBergenin murretta ja sitä niin liukkaasti, että hänen oman sulhasensaoli täytynyt antaa hänelle liikanimen "neitsyt Fan los." [Suomeksi:piru irti.] Ylipäätänsä oli pitkä Rolandsen jokseenkin sukkela jahävytön mies.
Mihinkähän hän nyt aikoi? Tuumikohan hän mennä vastaanottamaanpapinperhettä? Hän ei kait ollut nytkään tavallista selvempi, hän tulikomeillen liljankukka napinlävessä ja hattu kallellaan; niinkö aikoihän ottaa vastaan vieraat! Sillalla kävelevät kirkonisännät olisivatmieluummin nähneet, ettei hän olisi ensinkään tullut näin tärkeällähetkellä.
Ja sopiko yleensä ensinkään olla sen n