E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romani
Kirj.
Suomennos —r—r.
Tampereella,Hj. Hagelberg'in kustannuksella,1885.
1. Vuonna 357
2. Pidot.
3. Avonaisia sydämiä.
4. Kuninkaan hovissa.
5. Metsänajoissa.
6. Jäähyväiset.
7. Ingo kuninkaan hovissa.
8. Viimeinen yö.
9. Idis-linna.
10. Lähteen luona.
11. Salaman isku.
1.
Vuonna 357.
Vuorenkummulla, rytöhakkauksen lähellä, joka eroitti Thüringiläistenmetsät Katteista, seisoi nuori vartija vahtimassa jyrkkää polkua, jokaKattein laaksoista johti ylängölle. Hänen päänsä päällä levitti suuripyökkipuu latvansa, kummallakin puolella kulki raja-aitaus pitkinvuoren harjaa ja tiheässä pensastossa kukki karhunmarjat ja itsestänsäkasvavat ruusupensaat. Nuorukaisella oli heittokeihäs kädessänsä jaseljässään hihnasta riippuva, pitkä sarvi; huolettomana nojautui hänpuun runkoon ja kuulteli metsästä tulevia ääniä, tikan nolottamista,tahi oksien hiljaista kahinaa jonkun eläimen hiipiessä pensastonlävitse. Väliin katsahti hän maltitoinna aurinkoon tahi heittisilmäyksen ta'aksensa sinnepäin, jossa linnoitus ja eläinten tarhatolivat.
Äkkiä kumartui hän eteenpäin kuuntelemaan; hänen edessänsä olevallapolulla kuului keveätä astuntaa, ja lehdistön lävitse haamoittieräs mieshenkilö, joka läheni häntä nopein askelin. Vartija nykäisirintapuolellensa hihnan, jossa sarvi riippui ja tempasi keihään,valmiina heittämään; miehen astuessa ulos lehdiköstä ja tultuaavonaiselle rajankohdalle, huusi hän tälle, pitäen keihäänsä kärjentähdättynä tätä kohtaan: — Pysähdy, metsänvaeltaja ja lausu netaikasanat, jotka pelastavat sinut minun raudastani! Muukalainenheittäytyi viimeisen puun taakse sillä puolella rajaa, jossa hänoli, ojensi avonaisen oikean kätensä ja sanoi: — Minä tervehdänsinua rauhallisesti, minä olen muukalainen tässä maassa, enkä tiedätunnussanaa.
Kaiheksuen huusi hänelle vartija: — Sinä et tule kuten ruhtinashevoisella etkä saattoseuran kanssa, sinulla ei ole sotilaan kilpeä,et sinä myöskään ole matkustavaisen kaupustelijan näköinen, jolla onlaukku ja kärryt. — Ja muukalainen huudahti takasin: — Pitkältä olenminä matkustanut vuorten ja laaksojen yli, hevoseni menetin minä virranpyörteessä, minä etsin vierasvaraisuutta sinun maisemillasi.
Jos sinä olet perki vieras, täytyy sinun varrota siksi, kun minunveljeni sallivat sinun tulla maahan. Siihen asti lupaa minulle rauhaaja olla itse rauhassa.
Molemmat miehet olivat terävillä silmäyksillä katselleet toisiansa,nyt laskivat he keihäänsä kukin rajan puoleista puuta vasten, astuivattuolle avonaiselle paikalle ja tarjosivat kättä toisillensa. Kättälyödessänsä tutkistelivat he tarkkaan toisensa ajatuksia. Vartijakatseli teeskentelemättömällä ihmettelemisellä tuon muutamaa vuottaitseänsä vanhemman muukalaisen voimakasta käsivartta, uljasta ryhtiä jaylpeätä katsantoa.
— Ei olisi helppoa miekkaileminen sinun kanssasi vihriöivällänurmikolla, — sanoi hän avosydämisesti — minä olen milt'ei pisinmiesi meidän simanjuojista ja sittenkin täydyn minä kurkottaa sinuakatsellessani. Ole tervetultu minun puuni alle ja huo'ahda, kunnes minäilmoitan sinun tännetulosi.
Sillä välin kun muukalainen huoletoinna totteli kutsua, pani vartijasarven huulillensa ja puhalsi kaikuvan ilmoitushuudon kansansalaaksoihin. Vuorien kar