E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kirj.
Suomennos englanninkielestä
Helsingissä,Uuden Suomettaren Osakeyhtiö,1915.
Alkulause. Don Ignatio. 1. Kapinan kukistaminen. 2. Herra Strickland. 3. Kutsu. 4. Sydämen taru. 5. Matkan alkuvaiheet. 6. "El Norte". 7. Maatila. 8. Illallisella ja illallisen jälkeen. 9. Kaksintaistelu.10. Molasin kuolema.11. Zibalbay kertoo tehtävästään.12. Maya laskeutuu luolaan.13. Ignation vala.14. Sydämen Kaupunki.15. Zibalbayn kotiintulo.16. Pyramiidin huipulla.17. Zibalbayn kirous.18. Salahanke.19. Pyhänhäväistys.20. Sydämen Neuvosto.21. Mayan avioliitto.22. Mattai ennustaa pahaa.23. Pakomme ja sen päättyminen.24. Nahua todistaa.25. Jäähyväiset.Loppulisäys.
Don Ignatio.
Olosuhteet, joiden takia seuraavat sivut tulevat painetuiksi, ovattavallaan eriskummaiset ja kertomisen arvoiset. Muutamien viime vuosienaikana joutui muuan englantilainen sivistynyt mies, jota me kutsummeJonesiksi, koska se ei ollut hänen nimensä, johtajaksi erääseenkaivokseen, lähellä Usumacinto virtaa, jonka yläjuoksu erottaa MeksikonChiapas-valtion Guatemalan tasavallasta.
Tähän aikaan ei elämä jossain Chiapasin kaivoksessa, joskin silläepäilemättä on joitakuita hyviäkin puolia, lainkaan vastaa europalaistaonnen ihannetta. Ensiksikin, työ on raskasta — suunnattoman raskasta,ja vaikka ilmasto onkin kyllin terveellinen vuorten keskuudessa, löytyylaaksoja, missä väki kuolee kuumeeseen. Virkistyksiä ei, suoraansanoen, löydy juuri lainkaan, sillä metsät ovat liian sankkoja, jottaniissä voisi metsästää vähänkään mukavasti, ja ellei niitä olisikaan,niin tekisivät hyttyset ja monenlaiset ilkeät hyönteiset, joita sielläon rasittamaan asti, tämän virkistyksen mahdottomaksi.
Seuraa, kuten me sen ymmärrämme, ei niinikään luonnollisestikaan löydy,ja jos joku mies joutuisikin naimisiin, ei hän helposti voisi tuodavaimoansa vielä vallan asumattomiin seutuihin, pitkin metsäpolkuja, ylivirtain ja pitkin äkkikuilujen partaita, jotka ovat kyllin vaarallisiaja vaikeakulkuisia, herättääkseen kauhua rohkeimmankin kulkijansydämessä.
Kun herra Jones oli asunut vuoden aikaa La Concepcionin kaivoksilla,valloitti hänet voimallisena tietoisuus omasta yksinäisyydestään jahalu saada henkevämpää seuraa kuin amerikalaiset puotipalvelijatja intiaani-työntekijänsä. Ensimäisten kuukausien aikana täälläasuessaan hän oli yrittänyt tehdä tuttavuuksia läheisten fincasieneli maatilojen omistajien kanssa. Tämän yrityksen hän kuitenkin piankyllästyen hylkäsi, sillä nämä miehet näyttivät olevan sekasukuisia,mitä alhaisinta rotua, eläen yhtämittaisten paheiden ilmakehässä.
Tässä hätätilassa, ollen sivistynyt mies, Jones ryhtyi henkisiinharrastuksiin, ja omisti aikansa, siinä määrin kuin se oli mahdollista,kootakseen muinaisjäännöksiä ja tutkiakseen niitä alueellansa löytyvienmuinais-aztekilaisten kaupunkien ja temppelien lukuisista raunioista.Mitä kauvemmin hän harrasti näitä tutkimuksia, sitä enemmän valtasivatne hänen mielikuvituksensa. Sentähden, sattuessaan kuulemaan, ettävuoren takaisella kupeella, Santa Cruzin nimeä kantavalla maatilallaasui intiaani, nimeltään Don Ignatio, maatilan omistaja, jollakerrottiin olevan suuremmat määrät tietoja heidän muinaisuudestaan,historiastaan ja jäännöksistään kuin kenelläkään muulla tässä Meksikonosassa, päätti hän käydä tapaamassa tuota miestä ensi tilaisuudensattuessa.
<