E-text prepared by Jari Koivisto
Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä
Kirj.
Suomentanut
Juhani Aho
Porvoossa,Werner Söderström.1897.
Lukijalle.
Eenokki Muponen intiaanisodassa.
Kuinka Pekka sai anteeksi hevosen kuoleman.
Naimiskauppa uudessa maailmassa.
"Valkoinen valo".
Juho Penttinen.
Aatami Urola, isä ja poika ja the Unknown.
Näitä kertomuksia vastaan voidaan kenties tehdä se muistutus,ett'ei niissä kaikissa puhuta semmoisista siirtolaisista, joiksi mesiirtolaisia yleensä ajattelemme.
Mutta siirtolaisia eivät ole ainoastaan ruumiillisen työn tekijät,ne, jotka uupuvat taistelemasta kotimaan karua luontoa vastaan javaeltavat suureen länteen hakemaan helpompaa toimeentuloa itselleenja perheelleen. Nuo sydänmaalaiset, jotka tulevat suoraan soiltaanja saloiltaan Pohjois-Suomessa, ovat kyllä siirtolaisistammemiellyttävimmät, mutta ovat kuitenkin vaan osa heistä.
Paitsi heitä on siirtolaisten joukossa paljon muitakin aineksia,jotka eivät tuota isänmaalle mitään tappiota poistumisellaan. Onylioppilaita, jotka ovat Helsingissä turmelleet tulevaisuutensa;kaikellaisia nuorukaisia, jotka ovat saaneet rahaa liika helpostilainaksi tai päässeet kaivamaan liika huonosti lukituitakassalaatikoita; pappeja, jotka ovat eläneet liika hurjastikelvatakseen edes maaseutupapeiksi; käsityöläisiä tai liikemiehiä,jotka ovat lentäneet korkeammalle kuin siivet kantoivat; lopuksisuuri joukko epämääräisiä hunningolle joutuneita olentoja, jotkaovat joutuneet rappiolle ilman todellisia syitä, enemmän huolettomansaamattomuutensa kuin huonojen ominaisuuksiensa vuoksi. Sillointällöin tapaa tuossa kirjavassa laumassa jonkun semmoisenkin, jokaitse on ajanut itsensä maanpakoon, kuta kauvemmas sitä parempi,päästäkseen irti siitä tuhansien säikeiden verkosta, johon hän onantanut jokapäiväisen elämän pikkutapausten kietoa, itsensä ja jonkakierroksessa hänen on ollut mahdoton tulla toimeen.
Helpommin tulevat salolaiset toimeen uudessa maailmassa. He eivät muutapyydä, kuin päästä pinnistämään jänteidensä ja jäseniensä sitkeäävoimaa dollarien hankkimisessa. Ja dollari on herra, joka tietää,missä arvossa on tuo monien sukupolvien lakkaamattomassa, rehellisessäulkotyössä koottu voima, ja maksaa siitä hinnan, joka ainakin alussatuntuu sydänmaan miehestä ruhtinaalliselta.
Verrattuna rukiiseen leipään, joka ei aina ole edes selvää, jahappameen suolakalaan, on puhdas vehnäleipä ja läski heillekuninkaallista ruokaa ja sen halvempaa ruokaa he eivät voi saadaAmeriikassa. Heidän ei ole ollenkaan vaikea panna rahoja säästöön javerrattain lyhyessä ajassa päästä omiksi isännikseen, jos eivät näetopi liiaksi whiskyä rakastamaan.
Heidän jälkeensä parhaiten suoriutuvat uusissa oloissa nuo kotimaassaanhunningolle joutuneet ja ne, joita halu maata maailmaa kiertämäänon houkutellut yli Atlantin. Useammat kuin luulisikaan edellisistäja melkein kaikki jälkimmäisistä tarvitsevat sitä herätystä, jotapuute ja nälkä ovat omiansa antamaan, huomatakseen omistavansa paljoaenemmän miehuutta ja voimaa kuin olivat osanneet toivoakaan. Hyvinkinmoni heistä, jolla on ollut uskallusta asettumaan ruumiillista työtätekevien joukkoon, on pian huomannut olevansa kohoamassa ylöspäinyhteiskunnassa, varallisuuteen ja hyvinvointiin, ja ne, jotka kerranovat sen koulun läpikäyneet eivät koskaan enää vaivu takaisinentisyy