Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.
[Transcriber's Note: Alkuperäisessä teoksessa lukujen numeroinnissaon virhe ja siksi lukunumero yksitoista puuttuu.]
Theodolinda Hahnsson
Alun perin julkaissut
Kustannusosakeyhtiö Otava 1918.
Oli kaunis, valoisa talviaamu. Täysikuu kumotti taivaalla ja kynttiläinvalo näkyi joka ikkunasta K:n pitäjän kirkonkylässä, sillä nyt olijouluaamu, ja silloinhan köyhinkin mökkiläinen hankkii itsellensäkynttilän.
Seppälän kestikievaritalossa oli kello täsmälleen viisi, kun pienityttönen astui tupaan. Hän seisahtui ovelle ja kysyi hyvää huomentalausuttuaan: »Mitä kello on?» Emäntä, joka tuvassa askaroitsi, katsoiseinässä olevaan kelloon, vastaten: »Kelloko? Viisihän se on. Mitäpäsinä tyttö riepu näin aikaiselta liikkeellä olet?»
»Minä pääsen kirkkoon! Äiti antoi takkinsa ylleni, ja lukkarin matamiltasai Iiri lainaksi hänen tyttö-vainajansa takin. Matami myöskin lupasikirkonaikana käydä sairaan äitimme luona.»
»Kyllä karja-Marikin saa mennä äitiänne katsomaan. Hely rukka, tuossa onsinulle voileipä. Kuivanpuolista teillä kyllä lienee, kun on äitikinkipeä. Ei taida juuri joulusta tietoa olla.»
»On meillä kolmihaarainen kynttilä. Koska äidillä oli vähä talia, niinhän sen laittoi, vaikka olikin kipeä. Ruukussa hänellä oli talia, jasiihen hän vain kynttilää kastoi. Hän on aina joka joulu Vapahtajantuloksi laittanut meille kolmihaaraisen kynttilän. Nyt on meidän tupaniin valoisa, että Marttikin sanoi Jeesuksen näkevän joka nurkan japielen — hän ei ymmärtänyt, että Jeesus kyllä kaikki näkeepimeässäkin.»
»Vanhako hän nyt on?»
»Kynttilänä täyttää kahdeksan.»
»Hm — pieni olisi äidistä jäämään.»
Huomenkello rupesi soimaan, ja Hely riensi kotiinsa, joka oli vastapäätäkestikievaritaloa.
Tarkastakaamme tätä pientä kotia, johon Hely nyt tuli. Se oliulkonäöltään samanlainen kuin tavalliset mökit, joita joka kylässänäkee, mutta jos astumme sisään, niin jäämme ihmettelemään, miten tuoviisikyynäräinen huone, jossa asuu äiti ja kolme lasta, saattaa ollanoin siistinä. Siellä on kullakin lapsella pieni nurkansoppi, missä,mikin pitää lelunsa — pulikoita, kuusenkäpyjä y. m. Ikkunalla palaakolmihaarainen kynttilä levittäen suloista juhlallista jouluvaloahuoneeseen; mutta lasten äiti, jonka ohjaavan käden jälkiä tarkastamme— hän makaa sairasvuoteella. Hän on köyhä leski. Miehensä, jokaherraskartanossa palveli, on jo ollut kuolleena muutaman vuoden. Lapseteivät kuitenkaan köyhyydestä ole tietäneet, sillä äiti eli Antin-Liisa,joksi häntä nimitettiin, on heille aina heidän pienet tarpeensatyöllään hankkinut niin kauan kuin hän terveenä oli, ja niin hän vielänytkin on toimittanut heille heidän joulutarpeensa. Jaksaako hän enäämuuta — sitä on vaikea päättää, sillä heikolta sairas äiti näytti, kunhän luoden raukean katseen tyttöseensä, joka kievarista palasi, sanoi:
»Joudu, Hely, ottamaan takki yllesi! Iiri pieneni, kiirehdi sinäkin,jotta pääsette penkkiin, ennenkuin ahdinko tulee. Hely, ota sukkanauhanija sido se vyötäröillesi, että takki paremmin sinua lämmittää.»
Lapset tekivät, kuten äiti käski. Ennenkuin läksivät, juoksi Iiri vielähyväilemään äitiänsä sekä peittämään rahilla nukkuvaa pikku Marttia, jasitte he menivät kirkolle. Kun kirkkoon ennättivät, oli se vielä melkeintyhjä. Ihana valovirta tulvaili heitä vastaan, ja pienet enkelinkuvataltta