Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Kyösti Wilkuna
Kustnnusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1918.
I. Viimeiset päivät Oulun lääninvankilassa sekä matka Pietariin
II. Tulo Shpalernajaan ja ensi vaikutelmat siellä
III. Ensi päivän vaikutelmia
IV. Tutkintatuomarin edessä
V. Viikot vierivät
VI. Nälkää, likaa, russakoita
VII. Vaihtelevia mielialoja
VIII. Robinson saa autiolle saarelleen odottamatta toverin
IX. Lepopäivä vankilassa
X. Uusia suomalaislöytöjä
XI. Vankilamietteitä
XII. Vallankumouksen esitunnelmia
XIII. Yhtä ja toista talven tullen
XIV. Uusia tuttavuuksia
XV. Mitä kaikkea pöytäkirjat sisältävät
XVI. Kahden puolen joulua
XVII. Suhde vartioihin
XVIII. Sydäntalven päiviä. Uusi naapurimme
XIX. Suurten tapausten aattona
XX. Vapauteen!
Leppoisa juhannuskesän leyhkä narisuttaa raollaan olevaa kopin akkunaaja etäältä kantautuu kuuluviini joukko kesäisiä ääniä, viestejävapaudesta ja sunnuntailevosta kukkivan luonnon keskellä…
Edessäni seisoo kuvernöörin vormuun puettu, korskearyhtinen,laiha ja hinterä mies. Sillä on kiusallisen kelmeä ihonväri kuinoopiuminpolttajalla, silmänalustat ovat vajonneet ja laajaltikuolleella verellä. Pienillä jääharmailla ja ilmeettömillä silmillääntuijottaa se minua ääneti, samalla kuin koko hänen olennostaan huokuuvastaani kylmä häijyys. Minä tuijotan tiukasti vastaan, myöskin ääneti,vaikka sisälläni kuohuu ja priiskahtelee. Sillä juuri-ikään on tuounivormuniekka antanut tiuskeat määräykset, että minut on puettavavanginpukuun, muutettava huonompaan koppiin sekä estettävä tapaamastaketään, edes lähimpiä omaisiani.
Hän tuijottaa rävähtämättä ja yhtä rävähtämättä tuijotan minä vastaan.Äänettömyys käy painavaksi kuin lumous, minä tahtoisin tuolle edessäniseisovalle pikku satraapille sanoa jotakin murhaavaa, mutta en saasanoja suustani, ainoastaan katseellani koetan sanoa hänelle: SinäBobrikovin ja Seynin kätyri, sinä hylkiö kansalaistesi joukossa,totisesti olet sinä liiaksi kääpiö kukistaaksesi minut pelkälläkatseellasi!
Se on Axel Fabian af Enehjelm — mies, jota voisi pitää merkillisenäpsykoloogisena ilmiönä, ellei hän samalla olisi niin läpeensähalpa-arvoisista aineksista kokoonpantu, että se kuolettaa kaikenmielenkiinnon hänen persoonaansa nähden — mies, joka on tehnytitselleen luvallisiksi kaikenlaatuiset pimeät vehkeet, valheen,sydämettömyyden, sanalla sanoen mitkä konnuudet tahansa, kunhan ne vainpalvelevat häntä rahan, virkaylennysten ja tähdistömerkkienpyydystämisessä. Henkeä pidättäen ja varpaisillaan seisoo hänvenäläisen santarmiston edessä ja se silmitön, suorastaan edelleehättävä kiihko, millä hän noudattaa herransa ja mestarinsa Seyninpienimpiäkin viittauksia, lähentelee hysteriaa. Kaikille valtaansajoutuneille on hän röyhkeä ja sydämetön, ylempiensä edessä nöyrä,liehakoiva ja matelias.
Minun on nyt suotu täysin määrin tulla tuntemaan noita edellisiä puoliahänen pimeässä luonteessaan. Edellisenä iltana oli itse Seyntarkastamassa lääninvankilaa ja lähtiessään on hän arvatenkinkehottanut kuvernööriä pitämään huolta siitä, etteivät valtiollisetvangit pääse karkaamaan. Muutama päivä sitten on näet Vaasanlääninvankilasta päässyt livistämään toimittaja Sundqvist sekä erästoinen valtiollinen vanki, kuten olen e