Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.
Kirjoittanut
Evald Ferd. Jahnsson
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström Osakeyhtiö 1907
KUUSNIEMEN LESKIEMÄNTÄ.
TAAVI, hänen poikansa.
AINA, hänen tyttärensä.
VOIPALA, talon isäntä.
ELLI, hänen tyttärensä.
VALLESMANNI.
JAAKKOLA, lautamies.
PÄÄKKÖLÄN PERTTI.
KÄLLÖN PEKKA.
ARO.
KALLEN-LEENA.
REETA.
KAISA.
VIULUNSOITTAJA, 1:NEN ja 2:NEN TALONPOIKA, eräs PALVELUSTYTTÖ, kaksi
LAUTAMIESTÄ sekä KYLÄN NUORISOA.
(Toiminta ensimmäisessä näytöksessä Mähälän, muissa näytöksissäKuusniemen tilalla Etelä-Pohjanmaalla. Kolmannen ja neljännen näytöksenvälillä ajatellaan 6 vuotta kuluneeksi.)
— Näyttämö kuvaa talon pihaa. Oikealla näkyy talon asuinrivi,vasemmalla tuuheain koivujen varjossa aitta. Erään koivun juurella pöytäja penkki sen kummallakin puolella. — Esiripun noustessa soivat valssinviimeiset sävelet. —
Ensimmäinen kohtaus.
TAAVI, ELLI, REETA, KAISA, VIULUNSOITTAJA ja joukko nuoria poikia jatyttöjä. Tanssi vastikään tau'onnut. Useimmat tanssijoista istuvatruohikkoon.
TAAVI. Voipihan tuota tanssiessa tulla lämmin! Kuuma olen kuin hehkuvauuni!
REETA. Siinä uunissa palaa monenlaatuista tulta, luulen ma.
TAAVI. Mitä sillä tarkoitat, Reeta?
REETA. Tarkoitan vaan, että monenlaiset liekit hehkuvat siinä.
KAISA. Sytytin on niin lähellä Taavia, jotta pelkään, että koko miestuossa tuokiossa leimahtaa ilmi tuleen! Kaikeksi onneksi ei ole kaivokaukana, jotta vettä on saatavissa, jos tulipalo sattuisi syttymään.
REETA. Mitä sanoikaan! Ajatelkaapas, jos Taavi yht'äkkiä muuttuisipalavaksi tulisoihduksi, sellaiseksi, jota kylän pikku pojat joulunaikana tuulessa heiluttavat! Se olisi kamalata! — Huu!
KAISA. Vanha äidinäitini kertoi eräänä päivänä, että sellaista ennenmuinoin on tapahtunut useammin kuin yhden kerran.
REETA. Huu! Sinä hirveästi säikäytät meitä! Tule tänne Taavi ja istutähän sivulleni. Seisoessas siellä Ellin sivulla olet alituisesti altissille vaaralle, ettäs yhtäkkiä leimahdat tulta, liekkejä ja savuatupruavaksi tulisoihduksi. Tule vaan siivosti tänne!
TAAVI. Kuuletko Elli, mitä nuo pakisevat? He luulevat olevansa hyvinkinsukkelasuisia ja viisaita, nuo tyttöpahaset.
ELLI. Luulotelkoot vaan mielellänsä itsestänsä sellaista! Minä en huoliniin vähintäkään siitä, mitä puhunevat.
REETA. Elli ei ole vähemmässä vaarassa hänkään. Ovatpa hänen hameensavieläkin tultaottavammat kuin Taavin miesvaateparselit.
KAISA. Elli onkin yhtä mittaa koko illan hännystellyt Taavia, lekotellenhänen tulisoihtupaisteessansa. Ha! ha! ha! Eipä voi olla sellaisellehännittelemiselle nauramatta! Itsepintaisesti kuin varjo hän seuraaTaavia.
TAAVI. Nyt et puhunut totta, Kaisu. Rumalta kuuluu kun nuori tyttövalhettelee! — Huomaappas Kaisu, mitenkä asian oikein on laita. Elli eiole hännystellyt minua, vaan minä häntä. Harmittaako tuo sinua? Ehkäolisit mieluimmin suonut, että olisin hännystellyt sinua, että olisinlekotellut sinun posliinisilmiesi kuunvalossa?
REETA. Häpee sanomasta sellaista Kaisan