Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.

MESTARIN NUUSKARASIA

YKSINÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ

Kirjoitti R. Kiljander

Ensimmäisen kerran julkaissut
K. J. Gummerus 1887.

HENKILÖT

BLOM, suutari, vanhapoika.
MARI, hänen veljensä tytär.
VILHO, nuori kauppias, Marin sulhanen.
JANNE, Blom'in kisälli.

Näyttämö kuvaa huonetta Blom'in talossa. Perällä ja molemmissasivuseinissä ovet. Vasemmalla puolen sohva, sen edessä pöytä, jolla onsanomalehtiä ja eräs rouvas-käsityö. Etunäyttämöllä oikealla puolenikkuna valkoisine kartiinineen. Ikkunan edessä lattialla muutamiakorkeita suurilehtisiä kasvia. Nuuskarasia on tuolilla.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

Vilho ja Mari (istuvat sohvassa).

VILHO. Sinä olet oikeassa, vallan oikeassa, armahani.

MARI. Niin, kuinka voi onnellista avioliittoa toivoakaan, elleivätkihlatut ole täydesti vilpittömät toisiaan kohtaan?

VILHO. Juuri samaa mieltä olen minäkin. Sinä olet siis aina olluttäydesti vilpitön minua kohtaan, Mariseni!

MARI. Niin olen. En koskaan ole tahtonut tehdä itseäni paremmaksi kuintodenperään olenkaan. Mutta kuinka sinun laitasi on, Vilho? Etkö olesinäkään minulta mitään salannut? Teillä miehillä tavallisesti on niinavara omatunto. Sinä veitikka, teeppä heti tili töistäsi! Vastaa, onkosinulla mitään salaisuutta, jota et vielä ole Marillesi ilmoittanut?

VILHO. Minullako? Mikähän tuo olisi?

MARI. No, sitähän juuri tahdon tietää.

VILHO. Mutta minä vakuutan — minun on tosiaankin mahdoton muistaamitään, jota olisin sinulta salannut. Se pahoittaa minua, pahoittaaoikein kovasti, ellet sinä minua usko.

MARI. Suo anteeksi, armas Vilhoni! Kuinka voisinkaan sinua epäillä!
Kehenkä luottaisin tässä maailmassa, ellen sinuun, mun oma sulhoni!
Annathan minulle anteeksi? (Nojautuu Vilhelmin olkapäähän).

VILHO. Oi, kuinka sievä ja suloinen sinä olet, ja kuinka oivallisen,pienen eukon minä sinusta saan! (Suutelee Maria).

TOINEN KOHTAUS.

Edelliset. Janne (tulee oikealta).

JANNE (itsekseen). Voi, hyvä Jumala, kuinka herttaista ja imelätä!Kaksi kyhertävää kyyhkyisen poikaa! (Yskii). Hm — hm — suokaaanteeksi jos häiritsen!

MARI. (säikähtää ja suuttuu). Janne! Mitä sinä tahdot?

JANNE. Aion vaan kysyä, neiti hyvä, oletteko nähneet mestarinnuuskarasiaa?

MARI. Tietäisinkö minä hänen ilettävästä nuuskarasiastaan! Tuollahan senäkyykin olevan tuolilla.

JANNE. Kiitoksia! (Ottaa rasian). Pyydän vieläkin kerran anteeksi,että häiritsin herrasväkeä hauskassa toimessanne, mutta älkää olko siitämillännekään. Pitkittäkää vaan! Hahah!

KOLMAS KOHTAUS.

Mari. Vilho.

VILHO. Häijy mies, tuo kisälli!

MARI. Hän on ilkein ihminen koko maailmassa. Hän on vihoissaan siitä,kun olen sinun kanssasi kihloissa, sillä hän lienee luulotellut, ettätulisin hänelle vaimoksi, vaikka en koskaan ole voinut häntä kärsiä jaolen aina ollut hänestä hyvin välinpitämätön.

VILHO. Ahaa, hän on siis mustasukkainen!

MARI. Mustasukkainen! Vieläpä mitä! Se vaan h

...