Produced by Tapio Riikonen
Palkittu romaani
Kirj.
E. JUNCKER [Elisa Schmieden]
Suomentanut Yrjö Heilala
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1912.
O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
Berlin 25 p. toukok. 1886.
Tänään olen minä täyttänyt kaksikymmentäyksi vuotta ja holhoojanijuhlallisten selitysten mukaan samalla tullut käteni ja omaisuuteniherraksi. Minä en tiennyt olevani niin rikas, ja minä kasvoin omissasilmissäni Voldemar-sedän lukiessa luetteloa kiinnityksistäni jaosakkeistani, mutta enimmän riemastutti minua se tosiasia, että minätäst'edes voisin ilman mitään silmälläpitoa kuluttaa kymmenen tuhattamarkkaa vuodessa. Loput koroista tahtoi kunnon holhoojani huolellisestilisätä pääomaan. Siihen olen täysin tyytyväinen, kunhan vain minua eiestetä oman pääni mukaan lennättämästä niitä kymmentä tuhattajokaiselle ilman suunnalle.
Tänään on ollut oikea toukokuun päivä ja minut on melkein peitettykukilla ja onnentoivotuksilla. Kauniimman kukkavihon, minkä sain,lähetti minulle vanha ihailijani ja hyvä ystäväni nuori tohtori Lehdén.Yleensä luullaan, että hän ajan oloon tulee minulle enemmänkinarvoiseksi. Niin, minun täytyy tunnustaa olevan hetken, jolloin hänenreipas, tarmokas luonteensa viehättää minua siinä määrin, että melkeinitsekin sitä uskon. Se kuitenkin on varmaa, että hän on kaikkeinmiellyttävin kosijoistani ja ainoa, josta tiedän, ettei hän tavoitteleminua rahojeni vuoksi tai ainoastaan pour mes beaux yeux, ainoa,jonka kanssa voin nauraa huolettomasti koko sydämestäni. Ja tänäänkinkertoi hän kerrassaan hauskalla tavalla unensa, minkä hän oli nähnyt jajonka hän väitti olevan huonon enteen ystävyydellemme.
"Armollinen neitini", hän kutsuu minua aina sillä tavalla, "näin unta,että te olitte setänne kanssa Italiassa ja minä päällikköni kanssa.Tämä viimeksimainittu kuului myöskin luonnollisesti teiden lukuisiinihailijoihinne ja kun minun virkaikäni näytti hänestä tässä suhteessaepämukavalta, lähetti hän minut pois yhtä armottomalla kuin minuaällistyttävällä tavalla, kun hän teidän läsnäollessanne sanoi minulle:
"'Rakas virkaveljeni, olen unhoittanut partaveitseni San Franciscoon.Tekisitte minulle suuren palveluksen, jos heti lähtisitte hakemaan senminulle, mutta takasin tullessa voisitte kernaasti pistäytyäArkangelissa ottamassa selvää, kummoinen ilma siellä on 17 päivänälokakuuta.' Olin pakoitettu tottelemaan hänen mahtisanaansa ja sitentulin karkoitetuksi kultaoranssien maasta ja teidän läheisyydestänne,armollinen neitini. Enkö ole oikeassa väittäissäni, että tämä unisyntymäpäivänne edellisenä yönä on paha enne?"
Minun täytyi purskahtaa makeaan nauruun hänen hauskan kertomustapansatakia, mutta kun minä katsoin hänen harvinaisen totisiin, sinisiinsilmiinsä, tulin samassa sanattomaksi ja neuvottomaksi ja minustatuntui todelliselta helpoitukselta, kun Voldemar-setä samallahetkellä kutsui tohtori Lehdénin luoksensa. He sopivat niin hyvinkeskenään, tuo vanha filosofisesti kouluutunut holhoojani ja nuori"havaintotieteilijä", kuten holhoojani häntä leikillään kutsuu; heeivät koskaan väsy toistensa kanssa keskustelemaan yhtä vähän kuin minäkuuntelemaan heitä. Tänään, kun minä syntymäpäivälapsena olin seurankeskipisteenä, en voinut hyötyä heidän keskustelustaan, vaan minuntäytyi olla jokaisen kanssa, s.t.s. ei kenenkään, ja vieläpä minun pitisuureksi harmikseni laulaakin.
Oi, sinä jalo, ihana taiteeni, kuinka halveksitulta sinä minusta tunnutjoka kerta kun minä olen pakoit