E-text prepared by Tapio Riikonen
Rautakoura. Näytelmä.
Kirj.
Suomentanut Antti Räihä
Werner Söderström, Porvoo, 1899.
Niinkuin Göthen "Götz von Berlichingen" kuvaa erään aikakauden elämää,joka myllersi olot kansan alhaisimmista kerroksista ylhäisimpiin asti,samoin on se näytelmänä tehnyt käänteen, miltei vallankumouksen maansarunoudessa ja erittäinkin näytelmätaiteessa. Orjuuttihan vielä Göthennuoruudessa Saksan mieltä ja kieltä vieras sivistys. Olihan jo kauanrunoudessa vallinnut Ranskan kuosi, tuo luonnoton sievistely, jokaRanskan hovista lähteneenä oli levinnyt laajalle joka maansivistyneihin, säädellen muka oikean taidetajun ja kauneuden sääntöjä.Mutta tuota "vale-klassillisuutta" vastaan oli jo nousemassavastavirtaus, ja Göthekin oli nuoruuden innossaan liittäynyt tuohon"myrsky- ja hyrskysuuntaan", joka tahtoi antaa luonnolle ja sydämentunteille täyden vallan vastoin Ranskalaisten teeskentelyä, vale-intoaja kylmiä korupuheita.
Götzin tapainen henkilö, semmoisena kuin hän Göthen näytelmässäilmestyy, näytti olevankin omansa viemään uutta taidesuuntaa voitolle.Oli kyllä vanhastaan tästä ritarista olemassa toinenkin käsitys, jonkamukaan hän ei juuri ollut muuta kuin joku viimeisiä jätteitä tuostarosvoritarisuudesta, jonka korkein oikeuden periaate oli "oman kädenapu". Mutta Göthen Götz on tuon vanhan, oikean, kultaisen ritarisuudenoiva edustaja, jalosydäminen ritari, heikkojen ja sorrettujen turva.Tämän ritarin tuo viheliäinen aikakausi, jossa hän joutuu elämään jataistelemaan, tuntee väärin, tuomitsee valtakunnan-kiroukseen —kuolemaan. Mutta Göthe on runoelmassaan puhdistanut jalon vainajankilven kaikesta tahrasta, jopa tehnyt tämän niin oikein jatodenmukaisesti, että tunnollinen tieteellinenkin tutkimus onpääasiassa voinut yhtyä hänen käsitykseensä. Näin on Göthen "Götz"käännekohtana historialliseenkin käsitykseen nähden. Nuori runoilijaoleskeli vv. 1770-1771 Strassburg'issa tutkimassa Saksan valtio- jaoikeushistoriaa, kun hän sattui saamaan käsiinsä muutamia kirjoja,joista uutta valoa levisi hänelle isänmaansa oloihin niinä etäisinä,metelisinä aikoina, jolloin uusi-aika teki tuloaan monineuudistuksineen ihmisten mielissä, kirkon, valtion ja yhteiskunnanoloissa. Tärkein näistä kirjoista oli Nürnbergissä 1731 julkaistu"Lebens-Beschreibung Herrn Götzens von Berlichingen, Zugenannt mitEisern Hand, Eines zu Zeiten Kaysers Maximiliani I und Caroli V kühnenund tapfern Reichs-Cavaliers. Mit verschiedenen Anmerckungen erläutert,zum Druck befördert, von Verono Franck von Steigerwald." Tämä teos onGöthen puheenalaisen näytelmän pohjus. Luullaan ritari Götzin itsekirjoittaneen tuon elämäkertansa ollessaan vankina omassa linnassaanHonnberg'issä (Homberg'issä?), jonka alueelta hän ei saanut mennämihinkään eikä mennytkään muuta, kuin mitä hän kerran keisari KaarleV:nen palvelijana kävi sotaretkellä Unkarissa Turkkilaisia vastaan jaChampagne'ssa Ranskalaisia vastaan v. 1544. — Ikänsä ikävälläiltapuhteella hän kirjoitti elämäkertansa. Hän kuoli 23 p. heinäkuutav. 1562.
Saksan valtio- ja oikeus-historiaa lukiessaan oli Göthe tietystiyleensä yhtä mieltä kuin ne kirjailijat, joista hän tietojaan ammenteli(Datt de pace publica, Pistorius Diffidationes y.m.), että rauha,maanrauha on hyvä ja oikea asia, kahakat sitävastaan ja kapinatpaha ja väärä, onnettomuus. Mutta iki hyväksi ihastui hän, kun tuota"elämäkertaa" lukiessaan sai tutustua jaloon, vakavaan, vilpittömäänmieheen, joka virheineenkin oli "jaloimpia saksalaisia henkilöitä".Ke