Produced by Tapio Riikonen
Leikkikuvailus lauluilla kahdessa näytöksessä,kumpiki kahdella vaihdoksella
Kirj.
Wiipurissa,N. A. Zilliacus'en kirjapainossa,1867.
Wiipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran painattama.
Näytetty: A. E. Modeen.
Jäsenet ensimäisessä näytöksessä:
Totuuden Jumalatar.
Olli Tuuterkaivenius, muinaisuuksien kerääjä.
Ilma, hänen tyttärensä.
Siivettyinen, makasiininpitäjä ja nimineuvos; kerettiläis-saarnaaja.
Heimonen, lääkäri.
Rouva Noukkanen, Tuuterkaiveniuksen emännöitsijä.
Puutarhan työmiehiä.
Jäseniä lisäksi toisessa näytöksessä:
Tuuterkaivenius nuorempi.
Rosmo.
Renkimies.
Talonvartija.
Louhetar.
Hänen miehensä.
Marjatta.
Naimatoin mies.
Sokersurvonius.
Kiinalainen.
Konttikauppias.
Rahvasto.
Ensimäinen näytös.
Pieni huone Tuuterkaiveniuksen talossa perä- ja sivu-ovineen,koristettu kaikellaisilla muinaisaisaikaisilla kuvilla jaasuilla. Peräseinän keskistä osaa peittää sininen esivaate.
Ensimäinen kohtaus.
Heimonen. Ilma.
Heimonen. Niin, Ilmaseni, meidän toivomme yhä vaan enemmänraukeevat ja häviävät. Isältäsi kun pyysin hänen suostumustansakihlaukseemme ja selitin, ettei minun yksin vaan myös hänen ainoanlapsensakin onni riippuu siinä kohdassa, niin työnsi hän minullevastaukseksi yhden kipsikivisen pään, jossa nenä oli rikki ruhvottu,ja vaati minua myödyttämään sitä tuhannen vuoden vanhaksi.
Ilma. Ja sinä?
Heimonen. Minä en voinut vahvistaa hänelle hupsuuttansa, jokalopulta hänet ihka hulluksi tekee. Minä sensuhteen sanoin hänellesuoraan, että joku petturi sillä kallolla on häntä viekotellut samoinkuin monella muulla.
Ilma. Miten varomattomasti!
Heimonen. Enkä minä voi kärsiä ja katsella, miten koko maailmahäntä pitää pilkkanansa. Hän vasta eilenkin osti eräältä veitikaltavarsin kalliilla hinnalla tuon ruman kivi-kuvan tuolla, (meneeperällepäin ja vetää esi-vaatetta syrjään, niin että vanha kivi-kuvasieltä näkyy) ja uskoo täydellä todella, että tuon on Wäinämöinen"julkiseen Jyränköömme" pudottanut, kun hän pyhää Henrikkiä pakeni,ja vaikka ihan varmaan sama kivenhakkaaja on sen muokannut, joka sanoisen Jyrängöstä haroneensa, niin hän kuitenkin päättää, että tuo möhköantaa luotettavan todistuksen Kalevalaisten kunnosta kaunotaiteessa.Hän on myös saanut päähänsä että yksi Hiiden linna ennen vanhaan onseissut täällä tämän talon sialla, ja sensuhteen on nyt tuo kaunispuutarha hiekkakuopan muotoinen, josta iso joukko työmiehiä päivittäinkaivaa ylös vanhoja jäännöksiä ja muisto-merkkejä. Koko talon huoneetovat muutetut talletuspaikaksi kaikenmoiselle rojulle. Usko minua,Ilmaseni, tuosta tuommoisesta ei milloinkaan tule hyvää loppua.
Ilma. Kyllähän sen minäkin uskon; vaan olisihan nyt kuitenkintällä kertaa voinut mennä mukiin hänen tuumiinsa, - sinä nyt olethävittänyt ja hämmentänyt kaikkityyni.
Heimonen. Minä en saa olleeksi mikään petturi. Minä en saataauttaa hourupäistä sairasta heittämään itseänsä ikkunasta pihalle.
Ilma. Vaan ei sekään ole ymmärtäväisen ihmisen asia, sen vähemminlä