E-text prepared by Tapio Riikonen
Runoja
Kirj.
Helsingissä,Edistysseurojen Kustannus-Oy,1920.
"Luo mietiskelyllä hengessäsi temppeli, niin Jumala ottaa siihen asuntonsa."
Plotinos
Auringolle.
Itsenäinen Suomi:
Itsenäinen Suomi.
Ahvenanmaa Suursaari.
Suojeluskuntalaisten laulu.
Leirilaulu.
Helsingin vapauttajajoukoille I.
II kaatuneille.
Toukokuun 16 päivä.
Olympialaisten palatessa.
Takatalvi.
Vastaisuuden soihdut.
Rakkauden temppeli:
Kauneus.
Tulit, armahin, luokseni uudelleen.
Sinut, kallehin, tahtoisin kaunistaa.
Syys sentään on sieluumme hiipinyt.
Yön tähdet yllemme korkeuteen.
Sielun puistot.
Luonnon temppeli:
Kevätukkonen.
Juhannus.
Elokuu.
Työ I.
II. Maa-emon antimet.
Elonkorjuulaulu.
Sydänkesän aurinko.
Lasten iltalaulu.
Sydäntalvella:
I. Tähti-yö.
II. Juhlakellot.
Hekla.
Hengen temppeli:
Hengen temppeli.
Seitsemän unikekoa.
Albert Gebhardille.
Hengen myrsky.
Kalevalan tietäjät.
Pääsiäiskellot.
Joulukellot.
Helkatuli.
Auringolle
Aurinko, ah iankaikkinen lietemme, tiedotta, tietemme, valveilla, nukkuissa, tehdessä työtä, päivää ja yötä kierrämme hehkuvan helmasi tulta. Ah, elonantimet yksin on sulta! Aavikon hiekka ja muokattu multa, musta ja muhkee, heelmien runsauteen joka puhkee. Mieroa kiertävän kallehin kulta, Valtiaan välkkyvä purppuravaate, rintamme kaipuu ja aivomme aate, elämän soihtu ja kuoleman ota, rakkauden ikirauha ja sota, valta, mi maass' idun pienimmän nostaa, voima, mi murtaa ja ruhjoo ja kostaa.
Aurinko, ah elonliekkimme ainoa!
Kestimme kylmää ja nälkää ja vainoa
Vaipuen huoleemme,
silmäsi siunaavat käännä taas puoleemme.
Päivämme siunaa, mi säihkyen herää, laihomme kultaisen tehdä suo terää, käännä pois kato, suo hyvä, suotuisa sää sekä sato. Rakkauden syvä soinnuta kieli, anna lämmin ja laupias mieli, käännä katseemme koittavaan ruskoon, voittavaan uskoon kasvata uuteen, jonka vain tapaa mies, mi on suuri ja voimakas, vapaa.
Ruotsinpyhtää, 4 p:nä lokak. 1919.
Itsenäinen Suomi
Itsenäinen Suomi
Löi länsi meidät kerran, puut pyhät, alttarimme kaatoi, toi meille oudon herran, poikamme ikeen alla raatoi, silvottiin Suomi, kahleisihin lyötiin, maa, muinoin vapaa, orjuutehen myötiin, vallassa vieraan vaipui miesten mieli, sai kaiun karun Kalevalan kieli.
Ei kannel Väinämöisen vapaana, voimakkaana soinut, se synkän, sydänöisen sai soinnun,