E-text prepared by Juha Kiuru
Sydäntalven tarina
Kirj.
Suomentanut
Ilmari Ahma
Jyväskylässä,K. J. GUMMERUS OSAKEYHTIÖ,1923.
Tapahtuu eräänä talviyönä v. 1840 eversti Tollin huoneessa
Ylä-Grindas nimisessä talossa Räfsbackan kylässä.
Huone on yksinkertaisesti kalustettu kömpelöillä mahonkihuonekaluilla,sänky ja yöpöytä oikealla, sohva, divaanipöytä ja nojatuolejavasemmalla, shifonjeeri ja kaksi kirjakaappia perällä. Ovi perällä,kaksi ikkunaa, neljä pientä ruutua kussakin, molemmilla sivuilla.Kukikas kaakeliuuni oikeassa nurkassa.
Väliverhon auetessa on näyttämöllä pimeä.
EVERSTI tulee kolistellen sisään perältä, turkki yllä ja pitkävartisetsaappaat jalassa, raskas säkki olkapäällä ja kivääri toisessa kädessä.
MARIA seuraa häntä näyttäen valoa talikynttilällä. Hän onunenpöpperöinen ja puolipukeissa.
EVERSTI (heittää säkin lattialle niin että jysähtää ja asettaa kiväärinnurkkaan oikealle). Piru vieköön, tässä minä olen seisonut puolentuntia ja kolkuttanut turhaan omaa oveani. Aioin juuri lyödä ikkunansisään, kun sinä tulit.
MARIA. Oli ikävä että minä nukuin niin sikeästi, mutta enhän osannutaavistaa —
EVERSTI (kiivaasti keskeyttäen). Entä Sigrid, ja Elin?
MARIA (katselee häntä kummastellen). He ovat syntymäpäivilläkirkonkylässä ja viipyvät siellä koko yön. Tietäähän eversti sen.
EVERSTI. Mainiota, Suurenmoista. Minä palkkaan kahta piikaa, ja kuntahdon päästä sisälle omaan talooni, niin se on mahdotonta siksi ettäpiiat ovat kemuissa.
MARIA (sävyisästi). Antoihan eversti itse heille luvan. Everstin pitiolla yötä tuomarilla Staffansnäsissä. Niin oli puhe metsälle lähtiessä.
EVERSTI (heittää karvalakin pois: poimii taskuista ruutisarven,kuulapussin y.m. ja latoo tavarat sohvapöydälle). Auta turkki yltäni.(Maria vie sen porstuaan. Eversti istuu ja aikoo riisua saappaansa,mutta jättää sen tekemättä ja katselee Mariaa siristäen silmiään.) —Ja nyt saappaat. (Maria sävähtää, epäröi.) No, tuleeko siitä mitään?(Maria polvistuu ja kiskoo vaivalla saappaat everstin jaloista: everstikatselee häntä pilkallisesti hymyillen.) Ei taivu hevillä se ylväsniska. Mutta taipuu sittenkin.
MARIA. Kun Sigrid ei ole täällä, niin se on kai velvollisuuteni.
EVERSTI. Mutta armollinen neiti ei mielellään palvele isäntäänsä tällätavoin.
MARIA. Minä en koskaan ole tehnyt sellaista ennen.
EVERSTI. Et tietenkään, sinä olet ansarikasvi. Onko totta mitäkerrotaan, että olet Rönnvikin vanhan kenraalin äpärätytär?
MARIA (vaivaantuneena, mutta arvokkaasti). Äitini oli kamarineitsyenä
Rönnvikissä, siinä kaikki mitä minä tiedän.
EVERSTI. Ja eräs kotiopettaja oli isäsi. Sanoo kenraalska. Ja sentähdensinä sait asua Rönnvikissä melkein talon tyttärenä, niin kauan kuinkenraali eli. Sait hyviä vaatteita ja hiukkasen sivistystä. Vaintuon kotiopettajan takia. Moitteetonta ja ylevämielistä, se täytyymyöntää. Niinpä niin — annahan kenkäni tänne. (Maria tottelee.) Muttakun sitten kenraali eräänä kauniina päivänä kuolla kupsahti aivanodottamatta, niin sinusta tuli yht'äkkiä persona ingrata siinätalossa. Tiedätkös mitä se merkitsee?
MARIA. En sanakirjan mukaan, mutta ehk