E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Englannin kielestä [The Shadow of a Crime] suomentanut
Väinö Nyman
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1923.
Tervaista villaa, tervaista villaa, tervaista villaa on paha kehrätä; senvuoksi karttaa hyvin, karttaa hyvin, karttaa hyvin, ennenkuin aloitat.
Vanha laulu.
Wythburnin kaupunki sijaitsi Lauvellenin juurella kapeassa laaksossaBracken Waterin ylimmäisessä päässä. Kylä oli pieni, mutta väkirikas.Siellä asui pääasiallisesti paimenia, joiden laumat kävivät laitumellaläheisillä kukkuloilla. Talot, joita ei ollut sataakaan, olivat kaikkiolkikattoisia ja paksuseinäisiä.
Kaupungin pohjoispuolella oli lammikko, eräs pitkä säännötön pienijärvi, jonka keskipalkoilla vanha roomalainen kivisilta yhdistisen molemmat rannat toisiinsa. Lännessä päin kiemurteli kuoppainenratsutie, joka jatkui etelään ja pohjoiseen silmän kantamattomiin.Tämän tien vieressä puolen penikulman [tarkoitetaan engl. penikulmaa; 1engl. penikulma = 1609,3 m] päässä Bracken Waterin eteläisestä päästäoli parin kukkulan välissä luonnollinen aukko ja sen pohjalla polku,jota pitkin päästiin kaupunkiin.
Laakson asukkaat sanoivat kumpujen välistä kuilua kaupungin portiksi,mutta miksi kuilua sanottiin portiksi ja kylää kaupungiksi, eikukaan voinut sanoa, vaikka ihmiset olivatkin aina käyttäneet näitänimityksiä. Viisaimmatkin pudistivat vakavasti päätään koettaessaanselittää vieraille, että porttia pitäisi oikeastaan nimittäävahtiportiksi viertotien viereisen tuvan vuoksi. Seudun aikakirjatkaaneivät tienneet asiasta sen enempää.
Ne kukkuloiden miehet ja naiset, jotka asuivat näissä vuorisissaseuduissa noin pari sataa vuotta sitten, olivat raakoja sivistymättömiäihmisiä. Heitä ympäröivät seudut olivat täynnä kamalia taruja ja useatolivat nähneet virvatulten palavan Deer Garth Ghyllissä ja kuulleetvalitushuutoja Clarks Loupista.
He eivät voineet olla vapisematta näistä salaperäisistä seikoistapuhuttaessa, kun kuu kiersi rataansa synkällä taivaalla ja tuuli ulvoituvan nurkissa heidän ollessaan kokoontuneina takan ääreen.
Heidän yhteytensä muun suuren maailman kanssa oli hyvin vähäpätöinen.Ratsastava kulkukauppias oli heidän nopein uutistentuojansa jajalkaisin kulkeva rihkamasaksa kertoi heille aina viikon tärkeimmättapahtumat. Viiden penikulman päässä pohjoisessa ratsutien varrellasijaitsi heidän Gaskarth-niminen markkinapaikkansa, jonne he veivätmyytäviksi villansa ja siitä kudotut kankaansa. Lauvellenin huipultavoivat he katsella niiden laivojen valkoisia purjeita, jotka liukuivatleveää Solwaytä alaspäin. Nämä olivatkin ainoat vilahdukset heidänvuoriensa ulkopuolella olevasta maailmasta, joka heidän mielestääntuntui salaperäiseltä ja kauhistuttavalta.
Wythburnin asukkaiden ja ulkopuolisen maailman välillä oli kuitenkinvielä eräs side. Kaupungin lammikon pohjoispuolella asui nimittäinmuudan perhekunta lammaspaimenia, joita sanottiin Shoulthwaite MossinRayksi. Siihen kuului mies vaimoineen ja kaksi poikaa.
Talon isäntä, Angus Ray, oli jo nuorena saapunut seudulle Cumberlandinäärimmäisiltä rajamailta. Hän oli melkein jättiläinen kooltaan pitkinevoimakkaine jäsenineen ja lihaksineen, jotka muistuttivat pyökinpahkaisia oksia. Asetuttuaan asumaan Wythburniin hankki hän itsel