E-text prepared by Tapio Riikonen
Runoja
Kirj.
Helsingissä,Yrjö Weilin & Kumpp. Osakeyhtiö,1911.
Korven yö
Korven yö.
Tähti-silmä.
Suutelo.
Äänettömyys.
Hankihaudassa.
Ihmisen laulu
Työn laulu.
Elämän laulu.
Ihmisyyden laulu.
Ihmisen laulu.
Kaunis — iäinen…
Katoavaisuuden kuoro.
Prometheus.
Näky
Näky.
Suru.
Tyhjyys.
Yölaulu.
Manan matkalla.
Carmen.
Brynhild.
Seppelöity.
Hämeelle.
Tiberius Rooman keisari
1. Mietteitä curiassa. 2. Sejanuksen surma. 3. Caprin kallioilla.
Jäiset temppelit
Kalskaa kylmä korven yössä, taivaan suuret tähdet palaa, kiiluu kiteet kuuravyössä, kuudan jäisen kuullon valaa hankiin, joita vyöttää halla öinen, surmaa-säteilevä… pakkassini yllä, alla metsä hyyssä-helisevä.
Raiskaa kylmä, kimaltaen revontulten säilät viiltää pintaa pakkastaivaan laen, oudot ilman ääret kiiltää, kiertää kajo korven rantaa, kylmän terässoitto raikuu, sävel toinen toistaan kantaa, äänet oudot yössä kaikuu.
Raiskaa kylmä, holvit jäiset kohoo korven kolkkoon yöhön, missä kuuraseppel-päiset talven henget käyvät työhön, paukkuu paljat, kimaltavaa takoo talvi temppeliä, seinät nostaa, ukset avaa, torneja luo välkkyviä.
Jäinen templi, metsäin pyhä, tähdet päällä kurkihirren, jonka kimmellystä yhä kertoo kaiku korven virren, templi, jossa juhlii öiset sydänkorven oudot aaveet, avaruudet tähtivöiset, hullun aivon hurjat haaveet.
Olet hangelle heitetty, yltyy yö, pien' Tähti-silmä… pakkanen kiihtyy ja taivas tulta lyö, säkenöiden saartaa korvet talven kylmä. Säilänsä iskee salon petäjään, herää metsä mykkä jäiseen helinään, hopeana välkkyy taivaan tähtivyö… Täytetty on kuoleman tyly, kylmä työ, pakkanen kiihtyy, yltyy, uhkaa yö, pien' Tähti-silmä, vilun, viiman lapsi.
Pien' Tähti-silmä, korpien halki ja kautta kolkon maan on kulkenut kuoleman musta, raskas siipi. Sen havinassa hangille piilopaikoistaan yön petolauma hallava hiipi, se aavemaisin askelin kiertää kinoksia, yön helmaan syttyy soihtuja veren-puuntavia, kuin sadoin sähkölampuin loistaa lakeus, käy likellä ja kaukana outo kimallus, yön pakkaspalo kiihtyy, soi aavoilla ulvonta, kuin kuoleman rauta kiiltää kuun sirppi taivaalla.
Pien' Tähti-silmä, ei siihen satu surman säihkyvä, säälitön rauta, jota kuolema lapsenaan vartioi, ei nietos talvien sen ole hauta, mi sydämensä syksyyn hankia loi. Se käsissä kip