E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut M. S. [Matilda Siljansaari]
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1920.
1.
Gunnel näki ensi kerran Henning Garthin jokapäiväisissä oloissa,eikä hänen ulkomuodossaan ollut mitään erikoisen puoleensavetävää,mutta hänen olentonsa näytti kuitenkin Gunnelista jonkinlaiseltailmestykseltä hänen seisoessaan purjeveneessä kimalteleva meri takanaanja käsi ojennettuna auttamaan häntä veneeseen.
Hän oli pikemmin keskikokoista lyhyempi kuin pitempi, ensi näkemältähintelä ja vähäpätöinen, mutta voimakas käsi, joka lujasti ottiGunnelia kädestä, todisti voimaa. Ja välitön katse kulkien hänensisimmästään suoraan Gunnelin sisimpään heidän silmiensä kohdatessatoisensa sekunnin ajaksi, muutti tuon sekunnin yhtäkaikkisuudenhetkestä kohtalon hetkeksi.
Laihat kasvot, joissa posken muodosti pikemmin syvennys kuin pyöristys,olivat sentään terveen näköiset. Sen vaikutti tumman ihon tuoreus.
Ei parta eivätkä viikset saattaneet salata suun luonteenomaistaja tuntehikasta piirrettä tai jyrkkää, hieman ulkonevaa leukaa.Selväpiirteiset kulmakarvat älykkään, sielukkaan otsan alapuolellavarjostivat hallitsevia silmiä. Hiusmarron voimakas viiva samoin kuinkoko kankea leikattu tukka, joka nousi ylöspäin ohimoilta, teki hänetleijonamaisen voimakkaan näköiseksi.
Hänen nimestään ei Gunnel ollut saanut selvää esittelyssä, jahänen toimestaan hän sai selvän myöhemmin, mutta heti hän tunsitavanneensa selväpiirteisen personallisuuden, joka hallitsi hänenpersonallisuuttansa. Hän ei ollut koskaan ennen kokenut mitäänsellaista ja hän tunsi olevansa ikäänkuin ihmeellisessä unessa.
Purjeveneessä oli mukana koko seurue, mutta Gunnel huomasi, että Garthantoi hänelle parhaan paikan, ja milloin tahansa hän katsoikin tuohonperässä olevaan hoikkaan olentoon, hän kohtasi tämän välittömän katseenja oli huomaavinaan siinä mielenkiintoa, joka vielä lisäsi hänenomaansa.
Henning Garth tiesi enemmän Gunnelista kuin tämä hänestä, heidän ensikertaa tavatessaan, sillä Gunnel oli edellisenä keväänä julkaissutnovellivihkosen, ja Garth oli lukenut sen.
Novellit olivat omintakeisia, hyvin realistisia ja kyvykkäästikirjoitettuja, ja senvuoksi hän uteliaan mielenkiintoisesti Gunnelinensi katseessa kohtasi nuoren naissielun, joka ne oli sepittänyt.
Niissä oli sellaista, joka oli häntä miellyttänyt, ja sellaista, jokaoli tuntunut poistyöntävältä, mutta hänen mieleensä ei johtunut omastaaloitteestaan ruveta ilmaisemaan hänelle kiitostaan tai moitettaan.Hän ei antanut Gunnelin edes tietää, että oli lukenut hänen kirjansa,vaan hän tahtoi Gunnelin tietämättä tehdä huomioita nähdäkseen,kuinka paljon hän oli yhtä esikoisteoksensa kanssa. Ja hän huomasihänet yhtäpitäväksi sen kanssa. Hänestä Gunnel oli tuossa istuessaanhänen edessään veneessä ikäänkuin ilmi elävä novelli ja herätti hänenmielenkiintoaan enemmän kuin mikään kirjoitettu oli koskaan voinuttehdä.
Ensiksi Garth oli kiinnittänyt huomionsa Gunnelin silmiin, jotka hänoli siristänyt pieniksi paremmin nähdäkseen, sillä hän oli selvästihyvin likinäköinen. Mutta tultuaan lähemmäksi ja saatuaan nähdä Garthintämän seisoessa toinen jalka veneenlaidalla ja toinen laiturillavalmiina auttamaan häntä veneeseen, olivat hänen silmänsä suurenneetja sädehtineet kohteliasta ystävällisyyttä. Miten vähäpätöinen hänenkatseensa