Kirj.
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1910.
Näytelmän henkilöt:
HERTTUA, maastaan karkoitettu.
FREDRIK, hänen veljensä ja hänen maansa anastaja.
AMIENS, | karkoitetun herttuan seuralaisia.
JAQUES, |
LE BEAU, hovimies Fredrikin palveluksessa.
CHARLES, painiskelija.
OLIVER, |
JAQUES, | Ritari Roland de Bois'n poikia.
ORLANDO, |
AADAM, | Oliverin palvelijoita.
DENNIS, |
SIERA, narri.
OLIVARIUS VÄÄRÄLÄINEN, pappi.
CORINNUS, | paimenia.
SILVIUS, |
WILLIAM, nuori talonpoika, Kaisaan rakastunut.
HYMEN.
ROSALINDA, karkoitetun herttuan tytär.
CELIA, Fredrikin tytär.
PHEBE, paimentyttö.
KAISA, talonpoikaistyttö.
Hovimiehiä, kantapoikia, metsästäjiä ja seuralaisia.
Tapahtumapaikkana: alussa Oliverin talon seutu, sittemminosaksi anastaja-herttuan hovilinna, osaksi Ardennien metsä.
Oliverin puutarha.
(Orlando ja Aadam tulevat.)
ORLANDO.Mikäli muistan, Aadam, oli asia näin: hän määräsi testamentissaanminulle vain tuhannen vaivaista kruunua, ja, niinkuin sanoit,siunauksensa nimessä velvoitti veljeni kasvattamaan minua hyvin; jasiitä alkaa surkeuteni. Jaques-veljeäni hän pitää koulussa, ja huhukertoo vallan ihmeitä hänen edistymisestään; mutta minua hän kasvattaatäällä kotona kuin moukkaa, tai, oikeammin puhuen, antaa minun eläätäällä kotona ilman kasvatusta. Sillä sanotteko minun-sukuiselleniaatelismiehelle sopivaksi tämmöistä kasvatusta, joka ei vähääkään eroahärän ruokosta? Hänen hevosistaan pidetään parempaa huolta; paitsi ettäniitä hyvin ruokitaan, saavat ne myöskin koulutusta, ja sitä vartenpalkataan kalliita ratsunopettajia; mutta minua, omaa veljeänsä, hän eimuuta kuin pitää lihassa, josta hyvästä elukat tunkiolla ovat hänelleyhtä kiitolliset kuin minäkin. Paitsi tuota tyhjää, jota hän niinylenmäärin minulle suo, näyttää hänen menettelynsä ottavan minulta poissenkin vähän, mitä luonto on minulle antanut; hän panee minut syömäänpalvelijainsa kanssa, epää minulta veljen paikan ja turmelee, mikälihänen vallassaan on, kasvatuksellaan minun synnynnäisen jalouteni. Sese, Aadam, minua surettaa; ja isäni henki, jonka tunnen itsessäniasuvan, alkaa kapinoida tätä orjuutta vastaan. En aio kauemmin sitäkärsiä, vaikka en vielä tiedä, millä viisaalla keinolla siitä pääsisin.
AADAM.Tuossa tulee isäntäni, teidän veljenne.
ORLANDO.Mene syrjään, Aadam, niin saat kuulla, kuinka hän minulle tiuskii.
(Oliver tulee.)
OLIVER.Mitä, herraseni? Mitä te täällä toimitatte?
ORLANDO.En mitään; en ole oppinut mitään toimittamaan.
OLIVER.Mitä sitten täällä tyhjäilette?
ORLANDO.Niin, herraseni, autan teitä turmelemaan Jumalan tekoa, mitätöntäveli-raukkaanne, tyhjäntoimituksella.
OLIVER.Jatka paremmin, ja ole kerrassaan epatto.
ORLANDO.Pitääkö minun paimentaa sikojanne ja syödä rapaa niiden kanssa? Minkätuhlaajapojan osan olen minä hävittänyt, että minun piti tällaiseenkurjuuteen joutua?
OLIVER.Tiedättekö, herraseni, missä olette?
ORLANDO.Oh, varsin hyvin; täällä teidän puutarhassanne.
OLIVER.Tunnetteko, kuka on edessänne?
ORLANDO.Paremmin kuin edessäni-olija tuntee, kuka minä olen. Tunnen teidätvanhimmaksi veljekseni, ja veriheimolaisuuden nimessä pitäisi teidänkinsamoin tuntea minut. Kansakuntain hyvä tapa sallii teille etusijansiksi, että olette esikoinen, mutta sama perintätapa ei ota minultavertani, vaikka olisi kaksikymmentä velj