E-text prepared by Tuula Temonen
Suomalainen perustuskielinen Taru
Kirj.
Helsingissä,J. C. Frenckellin ja Pojan Kirjapajassa,1838.
"Paremp' pyy käissä,
Kuin kaks' oksalla" —
Hywä huonoonkin tyytyä
Parempata odottaissa.
Wuonna 18— kauniina, selkiänä kesä aamuna läksi wenhet *** pappilanrannasta lehdin tekoon. Ilma oli raitis ja ihana, ja etelätär, jokawälittäin lähetti lämpiöitä puuskauksiansa, näkyi ikäänkuin puoltawannäitä wenheläisiä, kosk' eiwät tarwinneet souta'kaan, waan, purjettatuuleen sowitettua, makasiwat huoleta, soudatetut Tuulettarelta sitäsaarta kohti, johon yrittiwät. Näin joutawana ollessa alkowat joutawialausellakin. "Kyllähän tänä wuonna, Jumalan kiitos! mies elää, joswaan on aatran maahan pistänyt," sanoi eräs torppari. "Saadampanähdä, että syksyllä kyllä naimisia kuullaan." — "Kyllä," wastasiisäntärenki Matti, "kumma tuo meiän Lowisa, kuin ei ruwennut Pellisentoweriksi!" — Lowisa pappilan sisuspiika, joka nyt sattui seurassaoleman, oli sekä muotonsa kauneuden, että sydämmensä ja mielenlaadunsahywyyden, siweydensä, siisteydensä ja rehellisyydensä suhteen suuressaarwossa ja huudossa; ja waikk' ei wielä ollut yhdeksentoistakymmneenwuoteen ennättänyt, oli moni pitäjän pojista häntä awioksensa anonut,waan ei ollut Lowisa wielä kenenkään mieltynyt. Wiimmeinen kosia olimainittu Pellinen, tilan mies, warakas ja muuten pulska näöltänsä,waan kannettiin toisinaan kowin tarkon pulloansa kallistelewan jahänen jo kirkollakin nähtyn humalassa. Tämä rietas ja wahingollinentapa, joka, Jumala paratkoon! meidän aikanamme Suomessakin jo onperätin waltaan päässyt, monessa paikassa ei enää pidetä'kään suurestihäpiällisenä. Tuskin poika on kuudennella toistakymmenellä, ennen kuinjo rupia harjoittamaan itsensä juomisseen, ikäänkuin waroen hänestämuuten ei miestä tulewankaan. Toiset pitkällisen harjoituksen kauttajo joutuneet: wiinan orjiksi rohwaisewat näitä wastaalkawaisia,ja oikein kiittäwät heidän miehuuttansa, kuin taiten tyhjäntäwätpikarin. Ja naisetkin, jotka luomisessa owat saaneet tasaisemmat jaleppiämmät halut, kuin miehet; ja usein soreudellansa ja siweydellänsäsaamat miehen taipumaan mieltänsä myöten, eiwät nämätkään käytä näitäaseitansa estääksensä sitä yhteistä pahennusta; waan mieltymät kylläkinhelposti juomariin ja kehuwat häntä rohkiaksi ja miehuulliseksiluonostaan. He antauwat naimisseen sellaisen kanssa; ja myöhään; kowinmyöhään sitte kuin jo owat eroittamattomasti yhdistetyt, saawat wastakatua kewiämielisyyttänsä ja turhuuttansa, että ruweta juomarin pariin.Lowisa ei ollut näin lyhytnäköinen. Hänelle Pellistä wastaan ei ollutmuuta, kuin että warosi hänen aikaa myöden perätin joutuwan wiinankahleihin, kosk' oli jokin alku hywä. Hän oli sanonutkin tämän syyksi,minkä kautta ei tahtonut suostua häneen. Mutta hän tämän kuultuaähmässään otti ryypyn tahi usiammankin, kiroili ja kehui saawansaainakin semmoisen tytön. Näistä Pellisen kehnoista kosiotuumistahaasteltiin nyt wenhessä ja irwistellen sanoi Matti: "Minä katsoinkummaksi, kuin ei Lowisa ottanut Pellistä, mutta jos oikein ajatellaanasiaa, on hänelle warmaan toiset tuumat, kuin että olis ruwennuttalonpojan akaksi. Hän on jo niin kauwan tottunut herroissa olemanja laskee tuota Ruotsin kieltäkin jo niin, että luulee itsensäMamsellin wertaiseksi ja odottaa ehkä herrasmiestä. Jos ei waan meiänMagisteri olis niin aika-mies sekä opetuksissaan että käytöksissään,niin taidaispa saada hänen paulohinsa — eli ehkä toiwoo pääsewänsäRowastin miniäksi. Kyllä katsoi iloisesti, kuin nuori Herra Akademiastatultua terw