Produced by Tapio Riikonen
Kertomus Heinärannalta
Kirj.
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto,1914.
Heinärannalla jauhettiin yhä siitä osuusmeijerin paikasta.
Kokouksia oli pidetty vähä väliä ja yksimielisyyteen oli koetettupäästä, mutta turhaan. [Toiminta on jatkoa novelliin "Heinärannanosuusmeijeri".]
Moni jo väsyi, ei saapunut kokouksiin; kun kysyttiin, että miksettullut kokoukseen, niin kirosi vastaukseksi. Eikä sanonut välittävänsäkoko hommasta.
Entiset, meijerille sopiviksi katsotut paikat, Kuusimäen Kaisanlammashaka ja Pikku-Herralan rantavainio, olivat kumpainenkin tulleethylätyiksi.
Uutta, sopivampaa paikkaa haettiin.
Aika kului. Vuosi meni, toinen alkoi. Pikku-Herralan rantavainiollaäkättivät meijerirakennuksen hirret paljaan taivaan alla, ja kivetpainuivat Kuusimäen Kaisan pehmeäpohjaiseen lammashakaan. Meijeriäkäytettiin vuokrahuoneissa, ja suuri ahtaus siellä vallitsi.
Ja kaikille oli nyt selvillä, että oma, ajanmukainen meijeri olirakennettava.
Mutta mihin?
Ääniä alkoi kuulua, että rakennetaan Savukylään…
Monta painavaa seikkaa puhui Savukylän puolesta. Matka meijerialueeltaSavukylään oli yhtä pitkä kaikilta suunnilta! Siinä oli jo verratonetu, niin etteivät toiset päässeet rähisemään siitä, että he joutuvatliian kauas meijeristä. Toiseksi oli Savukylä likempänä rautatieasemaa,ja sekin seikka piti ottaa huomioon. Kolmanneksi uskottiin vettäSavukylässä olevan runsaasti…
Innokkaita miehiä alkoi hommaan ja kulkivat pitkin meijerialuetta,koettaen taivuttaa mieliä Savukylän puoleen.
Merkillisesti olivatkin ennen jäykät ja itsekkäät mielet pehminneet. Eiollut monta vastaanpanijaa. Savukylä sai puoltajia joka puolueesta.Ainoastaan Mallikylästä kuului napinaa, ja Maaherran Heikki pani jyrkänvastalauseen.
Ja taas kului aikaa. Mutta joka päivä ja joka hetki osuusmeijerintarpeellisuudesta puhuttiin. Missä kaksi ja kolme kokoontui, niin siitämeijeripaikasta heti alussa puhe tuli ja siihen päättyikin.
Sillä joka viikko saatiin kokea, kuinka paljon vahinkoa jokainen saakärsiä huonon ja sopimattoman meijerihuoneiston takia. Voin hintaapoljettiin ja muistutuksia sateli kuin rakeita. Milloin oli voi"hapanta", milloin oli siinä "piimänmaku", milloin "kalanhaju", japistemäärät alenivat…
Tilit tulivat yhä huonompia ja maidon hinta laski niin, ettei koskaanollut niin alhainen ollut. Sitäpaitsi nousivat kulut hirmuisesti, kunkoneet ja muut kamppeet olivat vähä väliä rempallaan. Sattui päiviä,ettei separaattori lähtenyt pyörimään mihinkään päin, vaikkaHeinärannan ja Savukylän vankimmat miehet voimansa takaa yrittivät. Jamilloin halkesi kirnu ja kaikki kerma sinkosi meijerskalle vastensilmiä ja levisi pitkin meijerin likaista ja lahoa lattiaa.
Jo tuosta surkeudesta piti loppu tulla!
Että pitääkin ihmisten oleman niin tyhmiä, etteivät omaa parastaanymmärrä!
Nyt piti saada suuri yhteinen kokous, ja siinä kokouksessa sittenpäätetään, että meijeriä ruvetaan rakentamaan Savukylään.
Savukylää puolsivat nyt kaikki ja sydämestään toivoivat, että vihoviimein oma meijeri rakennetaan.
"Entäs Mallikylän miehet, jotka vastustavat Savukylää?"
"Jos eivät mallikyläläiset tahdo liittyä osuuskuntaan ja jos alka