Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Georg Ebers
Suomensi J. Judén
Porissa,Satakunnan Kirjapainossa,1894.
"Mene alas, iso-isä; minä valvon."
Vanhus, jolle tämä kehoitus annettiin, kieltävästi pudisti kerittyäpäätänsä.
"Mutta täällä ylhäällä sinä et kuitenkaan saa lepoa…"
"Ja tähdet? Ja tuolla alhaalla? Lepoa tällaisina aikoina?… — Heitäkauhtana ylleni! Lepoa näin kamalana yönä."
"Sinua vilustaa. Ja käsi, kone, kuinka ne vapisevat."
"Tue minua käsivarrellasi!"
Nuorukainen, jota näin käskettiin, totteli mielellään; mutta hetkisenkuluttua huudahti hän: "Kaikkihan on turhaa; tähden toisensa peräänpeittää synkkä pilvi. Voi, ja valitushuuto kaupungista… Se tulee kaimeidänkin huoneestamme. Minua niin peloittaa, iso-isä, koetas vainkuinka päätäni polttaa! Tule alas, ehkä tarvitsevat he apua."
"Se on jumalien huostassa ja tässä on minun paikkani. Mutta tuolla— tuolla. Ijankaikkiset jumalat! Katso pohjaanpäin merelle! — Ei,paremmin länteen; kalman kaupungista se tulee."
"Oi iso-isä, isä — tuolla!" huusi nyt tuo toinen, papillinennuorukainen, joka auttoi iso-isäänsä, Amon-Ran ennustajaa, mainitunjumalan temppelin tähtitornissa, joka sijaitsi faraojen pääkaupungissa,Taniksessa, Gosenin maan pohjois-osassa. Vetäen vanhusta tukevaisenolkapäänsä pois, jatkoi nuorukainen: "Tuolla, tuolla! Syöksyykö merinyt maille? Onko pilvi pudonnut alas maan päälle ja lainehtii sinneja tänne? Oi, iso-isä tuolla! Armahtakaat taivaat meitä! Auvennut ontuonelat! Jättiläiskäärme Apep, kalman kaupungista se tulee! Tuollavyöryy se temppelin ohitse, minä näen sen, kuulen sen… Tuon suurenheprealaisen uhkaus toteutuu! Sukumme häviää maan päältä. Käärme!Päänsä on ojennettu kaakkoa kohti. Nielevä on se varmaankin päivänvalon, kun se aamulla nousee."
Vanhuksen silmät seurasivat nuorukaisen osoittavaa sormea ja huomasipahänkin, kuinka valtava, musta möhkäle, jonka hahmonpiirteet hävisiväthämärään, vyöryi läpi pimeyden; kuuli hänkin kauhistuen sen kaikuvaakarjuntaa.
Tarkkaavin silmin ja korvin kuuntelivat molemmat ulos yöhön; kuitenkaanei tähtien katsojain silmät tähystelleet ylöspäin, vaan alaspäinkaupunkia, kaukaista merta ja lakeata maata kohti.
Ylhäällä vallitsi syvä, mutta tuskallinen hiljaisuus; täällä käärituuli synkät pilvet muodottomiksi möhkäleiksi; tuolla repi se niidenharmaat hapset hajalle ja ajoi ne kauvaksi toisistaan. Ihmissilmälleei ollut kuu tänä yönä nähtävissä, vaan pilvet leikitsivät etelänkirkkaitten tähtein kanssa, milloin niitä peittäen, milloin taasantaen niiden säteille sijaa. Kuni taivasla'ella ylhäällä, niinvaihteli maan päällä, alhaallakin, kalvakko valo ja sysimusta pimeys.Milloin välähteli valo kirkkaana taivaan kappalten peileistä alas,merelle ja virran kalvolle, temppelin piirissä olevien obeliskiensileille graniittipinnoille ja ilmaisen kuninkaanlinnan kullatullekuparikatolle, milloin katosivat meri ja virta, purjeet satamassakaupungin pyhästöt ja kadut sekä niitä varjostavat palmupuistotnäkyvistä. Mitä silmä koetti pitää kiinni, riistettiin siltä piantaas pois, samoin kävi korvankin; sillä milloin oli hiljaisuus niinsyvä, ikäänkuin olisi kaikki elämä vaijennut ja kuollut, milloin taaskatkaisi sydäntä vihlova valitushuuto yön hiljaisuuden. Sitten kuului,pitemmän tai lyhyemmän väliajan kuluttua, tuo karjunta, jota nuoripappi piti tuonelan käärmeen äänenä, ja sitä kuunte