Produced by Jari Koivisto

UUSI PIRTTI

4-näytöksinen näytelmä

Kirj.

ARVI JÄRVENTAUS

Tampereella,Kustannusosakeyhtiö Kirja1918.

HENKILÖT:

 TARVANTOVUOMAN KALLA, köyhä tunturimökin isäntä.
 ELLI, hänen vaimonsa.
 KAARINA, heidän tyttärensä.
 NIMISMIES |
 PAPPI | Muotkan virkamiehiä.
 POLIISI |
 OPETTAJA |
 YLIOPPILAS.
 KIRJAILIJA.
 TIEVAN TOPI.
 KIRKKOVÄÄRTI.
 KATEKEETTA (kiertokoulunopettaja).
 1:NEN RAJAMIES.
 2:NEN RAJAMIES.
 1:NEN LAPPALAINEN.
 2:NEN LAPPALAINEN.
 PAPIN ROUVA.
 PALVELUSTYTTÖ.

Tapahtumapaikka: Länsi-Lappi, lähellä Norjan rajaa. Aika: nykyinen.

Ensimäinen näytös.

Tarvantovuoman Kallan pirtti, matala ja musta sekä jokseenkin ahdas;seinät useasta kohti lahoneet ja pullistuneet sisään; katto niinmatalalla, että juuri sopii suorana seisomaan. Peräseinällä kapeayksipuolinen ikkuna, kaksiruutuinen; alempi ruutu paikattu päreellä.Ikkunan alla penkki ja yläpuolella hylly, jolla on rykelmä erikoisiapulloja, toinen toistaan likaisempia; ikkunan vieressä naulassaalmanakka. Oikealla perempänä matala ovi ja etualalla ruijalainenhellakamiini savutorvineen; kamiinin ja oven välissä penkki javesisaavi; viimemainitun vieressä soikea arkkunen, "kiisa". Seinällävahvoja puutappeja nauloina, joissa riippuu pari vanhaa peskiä,lapinlakki, kintaspari y.m. Vasemmalla etualalla pöytä, seinustallapenkki ja perempänä seinä-sänky, pää katsomoa vasten; sängynyläpuolella hylly, jossa on pari kolme mustunutta kirjaa, paksuraamattu sekä likaisia paperinpalasia. Vasemmalle vielä herättäjäkellosekä navettakiilu, jossa on tuli. Peräseinällä ovensuussa toinen sänky,jonka yläpuolella seinällä joitakuita poronvaljaita. Tuoleinapuupölkkyjä. Talvi-ilta, joulun edellä.

Elli lapinpuvussa, tuhruinen takki päällä vastaa taikinaa, joka onpienessä kaukalossa pöydällä. Kalla vanha, laiha mies, ohut,harmaantunut täysi-parta, päällä sininen, kulunut lapintakki, jalassapaikkaiset sarkahousut ja vanhat poronnahkakengät (nutukkaat), jotkaovat pauloilla kierretyt nilkoista kiinni; makoilee sängyssä.

KALLA. Elli, antiapa se tupakkakukkaro siitä kiisalta. (Elli heittäätaikinan vastaamisen ja vie kukkaron.)

KALLA (panee piippuun ja puhaltaa muutaman savun). Köyhyys on meillä,äiti. Ei ole venäjänlehtiäkään ollut moneen kuukauteen. Putkenjuuria onpolteltu. Mutta odotahan, kun tulee se esivallan eläke, niin silloin mepoltamme parasta Ruijan tupakkaa.

ELLI. Voi, voi, kun sinä houraat. Eihän se ollut kuin leikkiä vainpolesalla [poliisi] ja papilla. Sinua hassuttaakseen sanoivat vain.

KALLA (nousee istumaan). Elä houraa, Elli. Kyllä minä tiedän. Totta sepuhe oli.

ELLI. Sinä olet tullut lapseksi, kun uskot sellaista. Etkö jo tunnepolesa-Simppaa sen vertaa?

KALLA. Tunnen kyllä ja tunsin isänsäkin. Isän poika hän on. Sen tiedän.— Enkä minä polesasta niinkään, mutta kun pappi lupasi kirjoittaakeisarille, niin uskon, että kirjoittaa. — Ja elinkeinoraha tulee,saat olla varma.

ELLI. Pappikin puhui leikkiä.

KALLA (on heittäytynyt jälleen sänkyyn pitkäkseen). Pappiko? Elä jo!
Papin minä tunnen paremmin kuin sinä. Kristitty mies, ei hän valehtele.
Vai vielä jo… huihai!

ELLI. Saattaa se pappikin leikillään sanoa mitä sattuu.

...