E-text prepared by Tapio Riikonen
Kertova saaristolaisrunoelma
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1904.
Sensuurin hyväksymä, 29. p. Lokakuuta 1904, Kuopiossa.
Ensimmäinen laulu.
Peetrinmessun aikaan laski eestin jaala ohi "Mustan hevon" lahden suojaan, peräsintä käänsi itse Viron ukko, itse Körtsi, kalamies ja kauppi matkallansa uuteen kotiin Suomen saaristossa.
Vanaveessä keikkui kuutot, nuottavenheet, purjeet, viirit riippui laskoksissa, varppi vikisi, ja kiljui ankkurketjut, kun ne räminällä veteen vaipui, pienen torven kautta nousi sauhu kajuutasta.
Körtsin alileukaa kiersi sepelparta, korvissansa kiilsi vaskirenkaat, ilomielin katsoi hän nyt uutta rantaa, huokas, silmää varjosti ja mietti vainovuosiaan ja orjan onnetonta aikaa.
Tanakkana ruskettunein poskin seisten
miehilleen hän huusi kumein äänin,
silloin kajuutasta juoksi nurin niskoin
Körtsin kaksi poikaa, kasaveikkaa
pitkin saiman kantta Anna-Madli kälyn eellä.
Iikka nuorin piltti, vilkas liinatukka nousi tynnyrille tähystellen, mutta vakaa Risto, idän tummatukka, yli laidan katsoi oudoin mielin meren kalvoon, minne maston pitkät varjot vaipui.
Körtsi Saimastansa sousi, nousi maihin päänsä paljastaen vanhaan tapaan niinkuin itsekseen hän siunannut ois rantaa; rintehellä seisoi saarelaiset mykkinä kuin karsastellen tuulen tulokasta.
Mutta Matsas, saaren vanha luotsi astui Körtsin luo ja antoi kättä, käden pinnisti kuin merikravun sipsiin, virkkoi: "terve tultuasi, Körtsi, hyvät haltiasi suojatkoon sua saarellamme!"
"Tervehtijän osa olkoon onni aina, kiitos Matsas, terve Tallinnasta, hyvä täällä, meren riistaa riittää meille, mutta kylpyyn tahtoo kaukolainen, vieraat pölyt pesen ennenkuin ma mökkiin astun."
Sanan virkkoi, tervehti nyt saaren kansaa,
mutta tyynen lahden tuolla puolen
Niklas vaari, tihrusilmä naapur'ukko
katsoi vihreästä akkunastaan
niinkuin harmaa haukka katsoo pesän häirijätä.
Tutisevin parroin nous hän rahiltansa, missä rahojaan hän äsken laski, puhui kähein äänin ihan itseksensä: "häh, häh, Viron visva, meren hylky, kulkukoira, joko jouduit tänne pentuinesi!
Maat ja kalavedet sait sä ryöstöhintaan, tulivettä toit, veit viikon saaliin, syöksit naapurini velkaan sekä hautaan, mutta kirous sun osas olkoon, raskaana se langetkoon sun heimokuntas päälle!
Häh, häh, annas päivän tulla toisen mennä,
kyllä tunnet vielä Niklas vaarin
silmä silmää vasten kerran tuomiolla!"
Mumisi ja kätki rahalippaan
hirren taakse; silloin pieni Iine tupaan lensi.
Pieni Iine, tyttärensä tytär huitoi käsillään ja tanssiellen nauroi sekä hoki: "vaari, kuules,