E-text prepared by Jari Koivisto
Kirj.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. 10 Osa.
Helsingissä,Osakeyhtiö F. Tilgmannin Kirja- ja Kivipaino,1908.
Alkulause
I. Kertomusrunoja.
1. Sodan rasituksista. 2. Muistojuhlasta. 3. Nuotta-ankkurista. 4. Kuopion kirkon rakennuksesta. 5. Leppävirran kirkon palosta. 6. Kerkonjoen myllystä. 7. Pappilan uudesta pirtistä.
II. Kiitosrunoja.
8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. 9. Turun viikkosanomain kirjoittajille.10. Merimiehille.11. Kestikievari Lyytiselle.12. Koulumestari Hemlanterille.13. Torppari Palmulle.14. Eerikki Huttuselle.15. Jalkaisten veljeksille.16. Kamreeri Forsteenille.17. Vallesmanni Östlingille.18. Samalle.
III. Moiterunoja.
19. Väärän rahan tekiöistä.20. Karttulan kirkosta.21. Hevosen kuoliaksi ajosta.22. Papin ja lukkarin saatavista.23. Ketunpoikain elättämisestä.24. Piipun-perästä.25. Mustilaisista.26. Maaningan papista.27. Talonpaika Tuovisesta.
IV. Tapain parannusta tarkoittavaisia.
28. Talonpojille.29. Nöyryydestä ja ylpeydestä.30. Entisestä ja nykyisestä ajasta.31. Viinasta.32. Turhuudesta.33. Pojille.34. Tyttärille.
V. Huolirunoja.
35. Keisari Aleksanterin kuolemasta.36. Kappalais Uppströmin kuolemasta.
VI. Erinäisistä aineista.
37. Aikain paranemisesta.38. Savonmaan herjaamisesta.39. Talonpojan säädyn puolesta.40. Suomen kielestä.41. Puustaveista.42. Runonteosta.43. Tampereen paperiruukista.44. Turun palosta.45 Väinämöisen veljenpojasta.46. Ilmarisesta.47. Panentarokosta.48. Syyhelmästä.49. Omasta elämästänsä.50. Kuolemasta.
VII. Lauluja ja virsiä.
1. Jänikselle. 2. Häälaulu. 3. Onnistus nuorelle vaimolle. 4. Nimismies Kokista. 5. Laulu, olut ja viina. 6. Pahasta ja kalliista ajasta.
Alkulause.
Kaikista nykyisemmän ajan suomalaisista runoniekoista on PaavoKorhonen kuuluisimman nimen voittanut. Hän syntyi muunna 1775Vihtajärven [sanotaan tätä taloa paikoin Vihtalahdeksikin] talossaSonkarinsaaren kylää, Rautalammin pitäjätä. Syntymätalostansakutsuttiin häntä loppupuolella ikäänsä Vihtapaavoksi, jonka nimenitsekin muutamassa runossansa omistaa.
Ensimäisestä opistansa annamme hänen itse kertoa. Siitä lausuurunoissansa seuraavilla sanoilla:
En ole etäällä käynyt
Hakemassa harjoitusta,
Piisaapi kotoinen koulu
Talonpojan tarpeheksi;
Isä ennen iitä (I) neuvoi,
Äätä (Ä) äitini opetti.
Siihen sain enemmin sitte
Opetella itse vielä;
Aloin kirjoittaa kynällä,
Ja panna paperin päälle
Joutoaikoina jotakin,
Miesten muihenkin katsella,
Tulevaisten tunnustella,
Asioita ainoisia.
Piti kyllä kynteä'kin,
Kulkea kuressa aatran,
Koko viikot vieretysten:
Kynä kuivi sill' ajalla,
Leveämmäksi levesi,
Aatran kären kaltaiseksi.
Olin oppinut ojalle,
Viivyin siellä toiset viikot;
Kuivi lakkini kuraksi,
Ei juossut kynästä kyllin.
Palotyössä paljon